ultimate randomness.

En muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut riviäkään siitä, miltä minusta tuntuu tai mitä haluan tehdä tai mihin haluan mennä. Ehkä sen takia, koska en ole tiennyt. En tiedä nyt, mitä haluan, tai miksi. Osaan vaan voimakkaasti kertoa sen, mitä en halua, mistä en pidä eli kaikesta osaan kertoa negatiivisen sävyn säestämänä, joka ei ole luonteelleni tyypillistä eikä tavanomaista. En osaa kertoa asioista, mitkä minulla ovat mielen päällä tai mitkä minua painavat, koska pelkään, etten osaa lopettaa, kun kerran aloitan. Pelko on rationaalinen tunne. Pelko on itselleen liian tuttua.  Vuosi sitten pelkäsin henkeni edestä, nyt pelkään jonkun toisen puolesta, mutta heijannaisvaikutukset itseeni voivat olla musertavia. Pelkään kaukaisesti ja kiertoteitse myös itseni puolesta. Se tunne, kun maailmani romahtaa pieniksi palasiksi enkä saa niitä kerättyä enkä liimattuani yhteen, koska ne eivät sovi toisiinsa. Se sama uni kerta toisensa jälkeen, että ne palaset eivät loksahda,

”Täydellisissä hetkissä aika pysähtyi lähes paikoilleen”  Katoava Päivä on ollut yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen lukenut. Siinä KPMG:n toimitusjohtaja saa kuulla kuolevansa pian, jolloin hän alkaa valmistautumaan kuolemaansa. Eugene O-Kelly oli henkilö, jolla oli kunnianhimoa, tahtoa ja hänen kalenterinsa oli n.18 kuukautta eteenpäin täytetty erilaisilla tapahtumilla sekä reissuilla. Hänelle kerrotaan 53-vuotiaana, että hänellä olisi n.3-6 kuukautta elinaikaa jäljellä. Tällä miehellä oli enemmän aamiaistapaamisia ja kahvitteluja melkein työkavereidensa kanssa kuin vaimonsa kanssa.  Eugene vaikuttaa vahvalta ja hän teki sinnikkäästi töitä uransa aikana saadakseen asiakkaita yritykselleen. Hän kehottaa kirjassaan varmaan aikaa läheisilleen sekä tekemään asioita aikaisemmin kun ”sitten joskus”, ”eläkkeellä”, ”viiden vuoden kuluttua”. Hän tuo esiin sen, ettei välttämättä enää sitten eläkkeellä ole mahdollisuutta, jos ei elä niin pitkään.  Tämä kirja pisti miettimä

Aivan mielettömästi kursseja tässä jaksossa ja rästitenttejä sekä kaikkea muuta sekasotkua, en tiedä, miten tästä keväästä selviän, mutta jotenkutenhan se on varmasti pakko. Koulussa on kyllä kivaa, jonain päivänä valmistun tradenomiksi, se on melko varma se! Konseptointi ja tuotteistaminen Määrälliset tutkimusmenetelmät Johtaminen ja esimiestyö Luomuelintarviketeollisuus Projektin johtaminen Pk-yrittäjyys Affärssvenska Kesäksi kursseille! Business Correspondance Hyvinvointiyrittäjyys, laatu ja markkinointi Global Business Asiakaspalvelu ja palveluprosessit Mobile Marketing Markkinoilla menestykseen Kaupan toimintaympäristö ja kilpailuedellytykset Myynnin johtaminen Tunnusluvut ja johtaminen Onhan tuossa tekemistä, tuopa mitä vaan kesä tullessaan. Rästitenttejä ja korotuksiakin olisi vielä luvassa: Laadulliset tutkimusmenetelmät, Svenska i arbetslivet, Yhtiöoikeus. Ja kirjoista pitäisi kirjoittaa esseitä, minulla on luettuna jo useampia kirjoja, pit

Alkuvuosi on vaan valunut ohitse. Vaihtokesästä Pietarissa on mennyt ikuisuus. Minusta tuntuu, että puolet sydämestäni sinne jäi. Kerron, mitä tunnen ja teen, mitä haluan. Selkäni oireilee pahasti, liikunta helpottaa. Ikävöin Pietariin aivan mielettömästi, niitä ihmisiä, niitä katuja ja sitä hukuttautumista massaan. Minusta tuntui, että olin enemmän kotona ku kotonaan. Onneksi nään pian muutamia ihmisiä, joihin tutustuin Pietarissa. Minun oli tarkoitus mennä tulevana kesänä myös Pietariin työharjoitteluun, mutta vahvasti näyttäisi siltä, etten olisi sinne menossa. Olen menossa pian työharjoitteluhaastatteluun, paikkana Suomi. Harjoittelu, josta ei maksettaisi palkkaa, en saisi siitä mitään ylimääräistä, mutta saisin suoritettua harjoitteluni. Olen semi-innoisaan. Kesä saisi jo tulla. Haluan vaan käydä töissä, olla, lukea kirjoja, ruskettua, syödä jäätelöä ja viettää aikaa kavereiden kanssa rannalla. En malta odottaa kesää. Sydämeni hakkaa ja tykyttää. Se syvältä sisimmästän

Opiskelen päätoimisesti markkinointia ammattikorkeakoulussa ja opiskeluni vuodenvaihteeseen asti oli käytännössä osuuskunnan kautta, mutta siirryin nyt omalle, itsenäiselle opiskelupolulle. Se tarkoittaa sitä, että erosin markkinointiosuuskunnasta ja käyn kursseja sekä luen kirjoja. Jännittää jonkun verran se fakta, että se vaatii itseltäni enemmän kuin mitä osuuskunnassa toimiminen, mutta olen ainakin vastuussa vaan itselleni, mikäli hommat eivät hoidu. Tällä hetkellä vaan näyttää vahvasti siltä, että valmistumiseni viivästyisi "Affärssvenska" -kurssin takia eli ruotsi olisi murheenani, mutta pitää selvittää, onko näin vaiko ei, koska minähän valmistun tänä vuonna. Minä haluan valmistua tänä vuonna, joten pakko on se ruotsikin saada käytyä tänä vuonna. Viime vuonna opettelin antamaan itselleni aikaa, otin tilaa ja mietin tulevaisuuttani. Tiedän, että siihen nyt vuonna 2015 kuuluu paljon kirjojen lukemista, koska edelleen 30 opintopistettä pitää saavuttaa k

Julkaisin sivupalkkiin omina sivuina " Venäjä" -otsikon alle erilaisia, omiin  havaintoihin ja oppimaani perustuvia näkökulmia. En väitä olevani oikeassa, mutta niitä voi lukea ajankuluksi ja on niissä jokuinen totuudensanakin ripoteltu joukkoon! Olen reilun viikon ollut Suomessa, näyttäytynyt koulussa, käynyt työpaikalla selvittämässä työkuvioita ja nyt vasta pikkuhiljaa alan pääsemään jyvälle omasta arjesta, se kalenteri saattaisi tosin selkeyttää vielä entisestään asioita.   Ihan ensimmäiseksi, kun kotiuduin Pietarista, tein lettuja! ..heti perään samana iltana tein myös juustokakun ja katsoin hömppäleffaa Netflixistä. Tai Pacific Rim oli se elokuva, mutta nukahdin kesken, koska oli vähän reissuväsymystä! Miltä nyt tuntuu? Omituista, kun ymmärtää ihmisiä kadulla. Hassua, kun monen monta lausetta pälkähtää mieleeni venäjäksi ja autolla on päässyt ajamaan pitkästä aikaa. Ihmeen hyvin sitä tuleekin autolla ajeltua melkein ovelta ovelle, mutta olen tietoise