Katsoin pimeessä jääkarhuja. Koko päivän olin väistellyt torimyyjiä sekä muita ihmisiä. Olin ihan fiilareissa kun pääsin katsomaan Isoa, Valkoista Karhua. Seisoin korkean puuaidan edessä ja jääkarhu käänsi päänsä. Yksi katse. Tiesin mitä sillä oli mielessä. Luin sitä kuin avointa kijraa. Adrenaliini alkoi virtaamaan, kämmenet hikosivat. Otin jalat alle ja livahdin aidan raosta sisälle. Jääkarhu riehui toisella puolella. "Voi luoja - minä kuolen." Aita alkoi antamaan periksi. Se oli suljettu neliö. Kuolemankuutio. Livahdin takas aidan välistä ja jääkarhun alta. Juoksin muuta jääkarhulaumaa kohti kun siellä joukossa näytti myös olevan joku taluttaja, eläinten ohjaaja. Kirmailin minkä pystyin. Tiesin, että jääkarhu tulee perässäni. Minun ei tarvinnut katsoa todetakseen tämän faktan. Minä tiesin.