ultimate randomness.

olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä Mariska - Rajaton Kuinka pieleen joskus menisi, niin itsensä päätettävissähän on SE , että miten siitä suosta nouset.  Tänään olisi työpäivä, kolmas päivä putkeen - eilen kävelin kotiin töistä ja soittelin entisille tutuille. Kyselin kuulumisia. Ei ehkä ihan järkevintä aina, mutta kun jonkun kanssa on joskus tutustunut, niin voisi jatkossakin olla tuttava. Työpäivän jälkeen ajattelin suunnata pyöräilylenkille, huomenna aamusta salille. Illalla pyöräilemään, toivon nyt vaan, että aurinko ei menisi piiloon huomenna, kun en ole sitä nähnyt pitkiin aikoihin, joko on tullut oltua töissä tai on satanut vettä ihan urakalla. Rusketusta voisi tehostaa, hieman, ja jatkaa  Stephen King - Kuvun alla - kirjan lukemista. 

Elokuussa ohjelmistossa on  polven tähystys , tulevien kummipoikien ristijäiset ( kummi on hassu sana. .) ja  kälyn häät.  Voi käydä niin, että pääsen kävelemään kävelysauvoilla kaikkiin tilaisuuksiin, mutta ei se haittaa. Toisaalta sen tiedon nojalla voisin laittaa hopeisen mekon, kun kävelysauvoissakin on hopeisuutta .. Olisi melko  'matching outfit'   .. Mekon kanssa koruja ja pieni laukku, johon kipulääkkeet jemmaisin, joten kyllä minä niistä juhlallisuuksista selviän.  Yritän keskittyä ihan muihin aiheisiin, kun aikaan ja miten hitaasti se "matelee" .. katson tv-sarjaa Suits ja pähkäilen millaisen mekon laittaisin ensi kuussa päälleni.  Keltaisen, keltaisen, hopeisen tai jonkun muun.. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Eilen oli huono päivä, polveen koski jatkuvasti ja työpäivän päätteeksi molempia polvia kuumotti, sääriin koskii, pohkeet huusivat kivusta. Tänään taas ei. Turhauttavaa sanoa töissä, että "Tänään on huono päivä, eil

"Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämästä tulee ennen kaikkea nauttia." Elämästä nauttiminen on taito, jota kaikki eivät hallitse, mutta pyrkivät luultavasti, toivottavasti jossain vaiheessa siihen. Kirjailija Oscar Wilde on joskus sanonut, että " Elämää ei voida kirjoittaa, se on elettävä." Elämä on annettu elämistä varten, eikä sitä pidä turmella eikä käyttää hyväksi. Elämä pitää elää ja siitä pitäisi kyetä nauttimaan. Joku varmaankin kulkeaa päivästä toiseen rutuuniomaisesti ja joku ei. Kuka sen määrittelee, että kumpi nauttii enemmän? Hän, joka päivästä toiseen toistaa samat juttunsa? Hän on kiltti, ei lainkaan kapinoiva, tottelee ja vain on tässä elämässä. Onko hän "tylsimys" ja istuu viikonloput kotona? Hänen vastakohtansa hölmöilee, käy ulkona ja vetää pään täyteen aina viikonloppuisin? Voidaanko  ihmistyypit  kärjistää ihan äärimmilleen ? "Nitor in Adversum" Elämä?  Se on laaja käsite, monta asiaa, sisä

Koversin kynsiäni tiettyyn muotoon .. eli pureskelin niitä ( pahin tapani ) samalla, kun lueskelin kirjettä, joka tuli minulle Terveystalolta. Olen haltioissani, mutta mieltäni taas askarruttaa parisen kysymystä... Paljonko hoitokorvauksistani on kulunut rahaa magneettikuviin? Paljonko tähystykseni tulee maksamaan? Kärsiikö hoitovakuutukseni yhden yön yöpymisen? Pitääkö minulla oikeasti olla kirjallinen maksusitomus? Ensin ajattelin, että voisin olla yön yli sairaalassa, vaikkakin polven tähystys tehdään päiväkirurgiana, mutta yö sairaalassa maksaa muutamia satoja euroja, lähes yhtä paljon kuin jotkut magneettikuvaukset (?), joten mikäli on vaan mahdollista, niin taidan lähteä hakijan kanssa pois samana iltana. Leikkausaamuna täytyy olla täysin syömättä ja juomatta, pitää käydä suihkussa ja poistaa kynsilakat. Onneksi, kaikki polveani koskevat asiapaperit taitaa löytyä. Röntgen ja magneettikuvat .. (onneksi kävin röntgen kuvani erikseen eräänä päivänä viime kuussa

Eilen aamulla sain kirjeen. Aamun ensimmäinen kirje, jonka sain sinä aamuna. Terveystalo Kamppi. Sieltä se tuli.

In Bible, there was rain for 30 days and 30 nights. They called it catastrophic. Here in Finland, we call it summer. -JSM Sadetta ja lisää sadetta. Koko viikolle joku säämies .. (tai -nainen)  on piirellyt sääkarttaan tummia pilviä, mietin, että missä ne ukkosta osoittavat keltaiset nuolet piilevät? Mielenkiintoiseksi tämän viikon tekee myös se, että minulla on pari vapaapäivää ja olisi ollut ihan kivasti aikaa vetää fillarilenkki ulkosella tai käydä lukemassa rannalla kirja, mutta nouuu! ... turha haaveillakkaan loikoilusta veden ääressä, kun sadetta tulee taivaasta kaatamalla. Sen sijaan voin jäädä kotipihaan ja kastua ihan samalla tavalla. Mutta, minua ärsyttää näin "sadepäivinä" kaikenmaailmat Facebook-statukset. . Eihän niitä ole pakko lukea, mutta kun ne hyppii silmilleni, kun sadepäivinä on kiva istua koneella ja kuunella sateen ropinaa ulkosalla. "Kopioi tämä, jos tämä on totta.. PS. Pojat haluaa jonkun, jolla on x ja x ulkonäköpiirteet" Nimen

Kuvia koirista.  Ne makoilee, ne hyppii, ne läähättää. Ne istuu pallo suussa. Ne istuu Thundershirt päällä. Koira ottaa arskaa. Ovat hirmuisen sööttejä, vaikkakin joskus ihan ulapalla ja käyttäytyvät, miten sattuu, mutta ei se haittaa. Olen enemmän ehkä kissaihminen, mutta koiristakin pidän.       Haluaisin joskus, ehkä, joskus, tulevaisuudessa Cairnin terrierin. Ehkä olen enemmän kissaihminen, mutta pidän myös koirista ja inhoan kysymystä: "Oletko koira- vai kissaihminen?" .. Mielestäni se kaikki riippuu puitteista, asuinpaikasta ja elämäntilanteesta, millainen lemmikki sopii, jos sopii laisinkaan. Once I had a dog. miniature pincher  I'd love to have.. Cairnterrier. in my future life. Cairn on rohkean ja avoimen luonteensa takia mainio seurakoira, iloinen ja ystävällinen. Tervetulohaukku vieraan saapuessa kuuluu, mutta pian tulija saa lipaisun poskelleen. Cairn on myös inno

Viime viikolla kävin töissä, loppuviikosta kuume ja tauti väsyttivät minut. En tiedä, stressaanko, tai mikä on, mutta olo oli huono, päätä särki, kuume nousi eikä ollut muutenkaan hyvä olo, olisin mieluusti ollut töissä, kun kotona  meinaa seinät kaatua päälleni.  (ihan aikuisten oikeasti) Uudet Nike 't ostin myös eräänä päivänä - ei mennytkään ku puoltoista vuotta siihen, että löysin juuri mieluiset, valkoiset Nike't, jotka olivat juuri minun kokoani. Edelliset Nike Blazer Mid'it jouduin heittämään silloin joskus pois, koska ne ei enää ollut edustavan näköiset ja pohjat alkoi olemaan aika kuluneita. Mutta näähän säilyy aika pitkään käyttämättöminä, kun nyt lähinnä kävelen ainoastaan työpaikalla pieniä matkoja ja siellä minulla on ihan työkengät. Korkkareita en voi käyttää, käytän lähinnä joitan slipareita, jos tarvii kävellä, koska ne on mukavat eikä haittaa, jos jalka kolahtelee johonkin tai tökkään sen asfalttiin, pienet naarmut ei haittaa ..  (paitsi val

Polvijutut  on tällä aika pinnassa, ne on mielessä, alitajunnassa, ne jyskyttää ohimolla eivätkä jätä minua rauhaan. Olisi parempaa olla jotenkin muussa ajatuksessa kiinni, tarvitsen muuta ajateltavaa, muuta puuhailtavaa. Muttenhän mä pysty juuri nyt siihen, joten näillä eväillä mennään, mitä on. Aina, kun pystyn kanavoin ajatukseni muualle. Sen takia töissä on ihanaa, voi keskittyä asiakkaisiin, hymyilyyn ja olemalla aidosti läsnä "työtilanteessa". Nyt sairaslomalla pari päivää  (mahdollinen ruokamyrkyts ja kuume  tai sitten jotain muita outoja oireita suolistossa) .. --- Poljin eilen pienen lenkin työterveyteen ja takaisin kotiin. Polvi oireilee joka toinen päivä joka toisesta paikasta, joka toinen päivä taas ihan eri paikassa. Toissapäivänä kipu keskittyi enemmän polvilumpion päälle, rutinana. Eilen polveen koski sisäsivulta. Tänään on pakottava tunne molemmissa polvissa. Suurimman osan ajasta polvi pysyy ihan hallinnassaan, en ole syönyt kipulääkkeitä miesmuist

I am ready for anything the future has in store for me! .. no nyt on tänään hankittu myös uudet 'pitkän matkan' K2 rullaluistimet, vaikken niitä kykene käyttämään tänä vuonna (polven tähystys 060812) .. mutta pitävätpähän seuraa täysjousitetulle maastopyörälleni ja lautailukamoilleni, jotka juuri viime talvena oon hankkinut ! Haluan pysyä positiivisena ja yritän löytää tietoja ihmisistä, jolla on ollut polven ACL-leikkaus, hyviä kokemuksia .. mutta jostain syystä löydän vaan huonoja, negatiivisia juttuja ja ihmiset ympärilläni sanovat:  "Sinun pitäisi lopettaa urheilut tollaset, kontaktilajit, ei mitään. Alat juoksemaan ja uimaan." Pitäisi, mutta mitä minä haluan? What am I passionate about? Minä en niin älyttömästi pidä juoksemisesta, en niin älyttömästi tykkää uimisesta (uin koiraa, muuta en osaa) Ihme, ettei lautailua oo kehotettu lopettamaan, viime talvena kuitenkin tulin hyppyreistä alas melko vauhdilla ja silläkään reissulla en

Polvi.  Kävin maanantaina Lahdessa ortopedilla, ajoin sinne junalla, meni joku kymmenen minuuttia vastaanotolla, sain laskun, lähetteen leikkaukseen ja menin ostoksille.     Mukaani kaupoilta tarttui Only'n shortsit, olkalaukku, sukkia, paita. Parempi mieli. Kävin myös nauttimassa kermavaahtokahvista. Suunnistin sen jälkeen takaisin juna-asemalle ja istahdin junaan. Ajoin kotiin ja mietin asioita. Oma lajinsa on vielä ylikunto, koko vartalon rasitusvamma. Keho voi stressaantua esimerkiksi liian kovasta treenistä, huonosta ravitsemustilasta tai levon puutteesta. Oireisiin kuuluvat alentuva suorituskyky, korkea leposyke aamuisin, seksuaalinen haluttomuus ja häiriöt kuukautiskierrossa. Tarvitaan jo aika sairas mielikuvitus, jos tässä näkee liikunnan iloa. Haloo, joskus pitää levätä!  Eilen, tiistaina, soittivat Lahdesta, että hoputtavat sitä maksusitomusta vakuutusyhtiölle, koska ovat menossa kesätauolle, joten leikkaus menisi muussa tapauksessa kolm

Toisia ihmisiä tarkkailemalla oppii aina jotakin uutta. Mitkä ovat ihmisen sisäänopitut käytöstavat? Millasia ovat hänen ilmeet?  Opit lyhyessä ajassa aistimaan, milloin toinen on äkänen, milloin hän on surullinen ym. Vaikka yksilö miten yrittäisi naamoida oman ärtymyksen, esimerkkinä, niin eihän se onnistu, jos jonkun toisen seurassa olisi viettänyt enemmän aikaa. Se toinen aistii kaikki tuntemuksesi, et voi piiloutua, ärsyttävää , mutta toisaalta palkitsevaa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun toinen jo tietää. Sen takia, ehkäpä, onkin aina ollut houkuttelevaa vaihtaa maisemia, kun joku muuttuu läheiseksi tai tuttavallisemmaksi. Ikinä kukaan ei saisi sinusta selkoa, sinua ei pystysi lukemaan kuin avointa kirjaa, tahallinen muuri sinun ja muitten välissä. Sinä muita vastaan. Maailma ympärilläsi, mutta kukaan ei tiedä, mitä ajattelet. Se on kivaa, mutta voiko silloin ihminen elää täysillä? Voiko olla täysin avoin, aidosti läsnä? Ihan kun aina yrittäisi salailla jotain, vaikkei sa

R.I.P, to the girl you used to see Her days are over, baby she's over.. Tänään alkaa tulevan elämäni ensimmäinen päivä. Aion reenata, 

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Siinä itkua