ultimate randomness.

Menestys ennen työtä? Sehän olisi maailman helpointa. Joskus sitä saattaisi toivoa, mutta tulisiko silloin samalla tavalla hyvän olon tunnetta? Olisihan se ihanaa, mikäli kävelyni onnistuisi ilman ponnisteluja, ilman työtä. Ihan tuosta noin vaan, mutta todellisuus on ihan toisenlaista. Se iskee vasten kasvoja, kylmä ja vihlaiseva -- kipunakin tunnettu. Fyysinen, psyykkinen. Kipu. Pitää olla paikassa A, juosta paikkaan B, tehdä liikkeitä, käydä lenkillä, tasapainoilla. Elämässä on monia nyansseja. Vivahduksia, kenenkään tarina ei ole samanlainen, vaikkakin samankaltaisuutta saattaa esiintyä. Olla vai eikö olla? Olenko kala vaiko lintu? Meinaanko mennä syvyksiin vai kohota taivaalle levittäen siipeni? Siipien kokeileminen tuntuu huomattavasti mielenkiintoisemmalle ajatukselle. Miksen kokeilisi siipiä, kun kerran on mahdollisuus? Ottaisin ilon irti kaikesta, mitä elämä tarjoaisi. Menestyminen vaatii työtä, harvemmin se tarjotaan sinulle hopealautasella. Harvemmin

Polvi. Polvi on vielä tallessa. Polven arvet ovat siistit. Kävin lääkärissä taannoin (12.09) ja hän kertoi, että siirre on kiinnittynyt hyvin, nyt pitäisi vaan polven liikkuvuutta lisätä ja saada jalka koukkuun lokakuun alussa. Sain lähetteen myös fysioterapiaan. Ekalla kerralla  katsottiin, miten teen vanhoja liikkeitä, lisättiin kolme uutta, katsottiin kävelyni portaissa ja tasaisella. Olen vinossa, kierossa, lantio falskaa, lonkankoukistajat kireällä enkä pidä kylkeäni suorana vaan rutistan ja nostan lantiosta jalkoja. GREAT Ensimmäinen fysiokäyntini, 17.9 - polven yläpuolelta 39cm, terve jalka 40cm - polven lumpiolta +1cm verrattuna terveeseen - polven alapuolelta +2cm verrattuna terveeseen - jalka koukistuu 100 astetta Toisella kerralla pyöräilin kuntopyrällä ja crossarilla poljin päälle. Tein jalkaprässiä, katsottiin kävelyni, tehtiin steppilaudalle nousemisia ja käveltiin portaat. Toinen  fysiokäyntini, 20.09 - polven yläpuolelta 40cm, terve jalka 4

Häät oli ja meni... kakku oli bueno (Y)  Morsian oli erittäin kaunis ja pariskunta näytti onnelliselta. Itse kävelin mekossa ja korkkareissa. 9 tuntia pidin korkokenkiä jalassa eikä polvi ollut siitä moksiskaan!  Tipsuttelin menemään yhdeksän tuntia, mutta oli todella hyvät kengät eikä mihinkään sinänsä sattunut, ei vaan jalan liikkuvuus ollut maailman paras. Häitten jälkeisenä päivänä kävin hotellilla aamupalalla fleece-potkupuvussani .  Pari päivää häiden jälkeen pakkasin tavarani, nousin junaan ja matka kohti Tarttoa alkoi! Eckerö Line vei turvallisesti perille! Bussiasema. Miun nukkumapaikka. Mainio B&B :) kakkuja ! kurkkupastilleja. katu  kioski Wilde&Vilde manikyyri. viskiä. kävin salilla, siinä on iso ryhmäliikuntatila .. ja myös muita laitteita tuo punainen oli se, johon lippu reitettii piti pitää kii pyöräilijä Kohuke.. tuntui, että Tartossa tuttujen ja su