ultimate randomness.

Menestys ennen työtä? Sehän olisi maailman helpointa. Joskus sitä saattaisi toivoa, mutta tulisiko silloin samalla tavalla hyvän olon tunnetta? Olisihan se ihanaa, mikäli kävelyni onnistuisi ilman ponnisteluja, ilman työtä. Ihan tuosta noin vaan, mutta todellisuus on ihan toisenlaista. Se iskee vasten kasvoja, kylmä ja vihlaiseva -- kipunakin tunnettu. Fyysinen, psyykkinen. Kipu. Pitää olla paikassa A, juosta paikkaan B, tehdä liikkeitä, käydä lenkillä, tasapainoilla. Elämässä on monia nyansseja. Vivahduksia, kenenkään tarina ei ole samanlainen, vaikkakin samankaltaisuutta saattaa esiintyä. Olla vai eikö olla? Olenko kala vaiko lintu? Meinaanko mennä syvyksiin vai kohota taivaalle levittäen siipeni? Siipien kokeileminen tuntuu huomattavasti mielenkiintoisemmalle ajatukselle. Miksen kokeilisi siipiä, kun kerran on mahdollisuus? Ottaisin ilon irti kaikesta, mitä elämä tarjoaisi. Menestyminen vaatii työtä, harvemmin se tarjotaan sinulle hopealautasella. Harvemmin...

"Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämästä tulee ennen kaikkea nauttia." Elämästä nauttiminen on taito, jota kaikki eivät hallitse, mutta pyrkivät luultavasti, toivottavasti jossain vaiheessa siihen. Kirjailija Oscar Wilde on joskus sanonut, että " Elämää ei voida kirjoittaa, se on elettävä." Elämä on annettu elämistä varten, eikä sitä pidä turmella eikä käyttää hyväksi. Elämä pitää elää ja siitä pitäisi kyetä nauttimaan. Joku varmaankin kulkeaa päivästä toiseen rutuuniomaisesti ja joku ei. Kuka sen määrittelee, että kumpi nauttii enemmän? Hän, joka päivästä toiseen toistaa samat juttunsa? Hän on kiltti, ei lainkaan kapinoiva, tottelee ja vain on tässä elämässä. Onko hän "tylsimys" ja istuu viikonloput kotona? Hänen vastakohtansa hölmöilee, käy ulkona ja vetää pään täyteen aina viikonloppuisin? Voidaanko  ihmistyypit  kärjistää ihan äärimmilleen ? "Nitor in Adversum" Elämä?  Se on laaja käsite, monta asiaa, sisä...

Toisia ihmisiä tarkkailemalla oppii aina jotakin uutta. Mitkä ovat ihmisen sisäänopitut käytöstavat? Millasia ovat hänen ilmeet?  Opit lyhyessä ajassa aistimaan, milloin toinen on äkänen, milloin hän on surullinen ym. Vaikka yksilö miten yrittäisi naamoida oman ärtymyksen, esimerkkinä, niin eihän se onnistu, jos jonkun toisen seurassa olisi viettänyt enemmän aikaa. Se toinen aistii kaikki tuntemuksesi, et voi piiloutua, ärsyttävää , mutta toisaalta palkitsevaa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun toinen jo tietää. Sen takia, ehkäpä, onkin aina ollut houkuttelevaa vaihtaa maisemia, kun joku muuttuu läheiseksi tai tuttavallisemmaksi. Ikinä kukaan ei saisi sinusta selkoa, sinua ei pystysi lukemaan kuin avointa kirjaa, tahallinen muuri sinun ja muitten välissä. Sinä muita vastaan. Maailma ympärilläsi, mutta kukaan ei tiedä, mitä ajattelet. Se on kivaa, mutta voiko silloin ihminen elää täysillä? Voiko olla täysin avoin, aidosti läsnä? Ihan kun aina yrittäisi salailla jotain, vaikke...

Kooste a rtikkelista luettavissa myös netistä. Raivostutti taas tänä aamuna lukea Helsingin Sanomat -nimistä lehteä ( 27.4.2012 ). Nautin siitä, että artikkeli herättää minussa tunteita - siitä tiedän, ettei puolivuotiastilaukseni kyseistä lehteä mene hukkaan. Ketuttaa tämä nykynuorten ja -lasten hyyssäy s. Rajoituksia, rajoitteita, kieltoja, mitään ei saisi tehdä, mitään ei saisi kokeilla, puuhun ei saisi kiivetä -- voi vaikka tippua alas, kuten omena. Yhteiskunnalla on viksahtanut käsitys siitä, että nykynuoret tai tulevat nuoret eivät selviytyisi. Olivatko asiat sitten mullistuttavan erilaisia ennen 2000-lukua. Alkoholi vei ihmisiä hautaan, joten nyt vuonna 2012 ehkä voitaisiin asian eteen tehdä jotain? Mainnonnan rajottaminen entisestään - sehän on "loistava" idea. Urheiluseurojen päätukijoita  löytyy mm. panimoista . "Älä tee sitä, älä tee tätä, älä mene kauppaan, älä poistu kotoa, voiei - katsoit pornoa, voiei - maistoit olutta! Oh my god. Nykynuoret ov...

Kissoja. Kissoja. "Kisu-kisu. Tuu tänne." Riippumatta maasta tai kielestä, kisu ymmärtää. Hän katsoo kohti minua kysyvä ilme kasvoillaan. Jatkan kävelyäni hymyilleen. Päähäni yhtäkkiä pälkähti miten vähän näin koiria maassa ja miten vähän niitä kotimaassani on. Onko Suomessa sen takia paljon koiria kun suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä, avautuvat joko kännissä tai vaan kavereille... Onko sosiaalitaidottomuus yksi suurista syistä, että hankitaan koira, koska silloin ei vaivu yksinäisen masennuksen syövereihin ja on aina joku puheenaihe, josta jutustella. Koiraharrastus myös "vie ihmisiä yhteen" kun koirapuistossa tavataan sekä solmitaan uusia tuttavuuksia&mahdollisesti rotukoirulin kanssa kierretään kisoja. Onko koira näennäinen ihmisen korvike ? Korvaako se elämän-, tai seurustelukumppanin, jos sellaista ei kohdilleen ole vielä sattunut? Alunperinhan koiraa "on viety eteenpäin" perisyystä, että olisi talovahti, suojelija; ilmoittaen haukkumalla ...

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Have you ever heard a person instructing you even though you know what you are doing? Have you ever had an advice how to do something right despite of one's knowledge? These so-called " life coaches" might be found from your inner circle. It might be your mom, dad or your best friend. Let’s take an example. You are an athlete, you train, you work hard, you have a goal. You do your best, but you never finish – you don't cross the finish line. A Failure . Once again, one more. You are ALREADY worked up about everything and then someone from the public comes up and says to you: “Good game, but why didn’t you run faster?” Umm.. Eee.. Gee, dude . I really don’t know, maybe because I didn’t want to win? Or maybe because my back is killing me and I can barely walk at the moment? Maybe because it hurts to run but I am running because of loads of pills and will power. I try to outsmart my pain . But no, I just walk away from the person and say nothing. Not worth to ...

Mikä minut määrittää? Onko se elopainoni, saavutukseni? Ulkoinen persoonani? Miksi annan muitten asioiden taikka ihmisten määräitä minua? Miksen voisi hyväksyä oma määritelmää minuudesta? Omasta itsestäni? E.M.O. = Everything Means Options Get over it. Tyhjä olo, kovin on olo tyhjä. --- Maskin takana olemme, sisältä hajalla, päältä kuorrutettuja. Onneksi löytyy myös aitoja ihmisiä sisältä ja ulkoa. On terveitä, onnellisia ja melkein-huolettomia ihmisiä. Mutta keskiverto kansalainen ei ole ikinä onnellinen. Ei ole hienointa autoa, hienointa taloa. Ei ole taloudellista tasapainoa, ei ole lainoja. Kaikenlaista. Maskia. Hymyily. Oli mahtavaa olla töissä kun ei tarvinnut miettiä koko ajan mitä tekisi, mitä söisi, miten olisi. Työkaverini olivat maailman kivoimmat, mutta joukkoon mahtui yksi Liisa Lorvija . Kertoilisin mielelläni hänestä lisää, minua kun niin ketutti aina töissä hänen tekemiset ja miten hän määräili minua. Minuahan ei määräillä - osaanhan ajatella ...

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...

Maybe all the bad things will disappear if i don't pay them any attention. Maybe all things shall just work themselves out on their own if I just go along with everything. Lack of interest towards the most important things of my life . You got to be kidding me - things might work out, but why should I wait in uncertainty not knowing what will come upon me. Taking care of things in time and paying bills as soon as possible are the best ways to manage your sanity. You will never have a second chance. Why not start doing things right and get it done at the first trying? Why wait? Why waste your precious time? Who knows; you might be hit by a bus tomorrow and you might fly to heaven, and you never had the second chance. ? I think it's best to live life to your fullest , day at a time and rip it naked. Take advantage of every opportunity and really just dig into this thing called living. Dig into a world of disappointments, poverty and insanity. Real world is really insane. ...

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...

Media ei auta kaikkia, se ei auta kaikkeen. Netissä on paljon väärää tietoa, netti ei taa koko totuutta. Et tiedä kuka on mitäkin julkaissut minnekkin ja ehkä kaikki julkaisu ei ole välttämättä totta. Onko monilla ihmisillä helpompaa olla tekemisissä internetissä (msn, facebook ym), koska hän voi siellä olla vapaampi? Ei tarvitse välittää miltä näyttää, koska se toinen ei näe sinua. Voi vetää roolia ja olla mielenkiintoisempi/tylsempi kuin mitä oikeasti on. Voi naamioitua keneksi vaan. Pulma kohtaa sinua vasta siinä vaiheessa kun täytyy irroitautua virtuaalimaailmasta ja siirtyä oikeeseen maailmaan, jossa mukana keskusteluissa ovat kehonkieli ja eleet, äänensävy ja painotukset. Puheessa et sano: "lol", "XD" vaan ne ilmaistaan jollakin toisella tapaa. Jotkut tekevät tilejä kuvapalveluihin, laittautuvat kuviin, jotta saisivat egobuustia. On se egoismia kun saa palautetta, joka on kiitettävää ja ihailee sinua. Tuntuu ylijumalalta - aahh ne kaikki palvoo mua. Sit...

Itserakkaus ja narsismi ovat helppoja. Itseään voi muuttaa rakastettavaksi. Muita ihmisiä ei ole aina niin helppoa kunnioittaa, rakastaa, ihailla, etenkin jos ei täysin rakasta itseään. On kiva, jos voi avautua jollekulle ja kertoa niitäkin asioita, joista me emme yleensä puhu tietäen, että hän soittaa sinulle takaisin myös seuraavana päivänä. En ole kovin tunteikas ihminen, vähät minä välitän muista enkä rakasta ketään. Tällä hetkellä ei ole ketään, keneen olisin edes ihastunut. Minua ei vois vähempää kiinnostaa mikään suhde toisen elävän ihmisolennon kanssa. Minulla on pari hyvää ystävää, joista välitän. Piste. Ja lemmikkini on sellainen, jolle voin puhua kaikesta. Hän kehrää minua vasteen ja nuolee kasvojani karhealla kielelläänsä. Se ei ole niin mukava tunne, mutta se on hänen tapansa sanoa, miten paljon hän välittää minusta. En pidä ihmisistä, jotka yrittävät mielistellä muille eivätkä omista mielipiteita. Tyyliin, jos sanon, että "lempiruokani ovat palanneet perunat...