Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2013.

tempus fugit

Ei ole tämä alkuvuosi sujunut ihan odotusten mukaisesti, viimeiset pari viikkoa tapellut flunssaa vastaan, kun tulin reissusta ja veto on ollut ihan pois. Kuntosalia oon nähnyt vaan, kun olen ajanut ohi. iPodin hukkasin parin viikon ajaksi, mutta onneksi se löytyikin tuulitakkini taskusta. Toissapäivänä nostatti 39,5 asteisen kuumeen ja vaikka miten paljon tekisi mieli painua pihalle juoksemaan, on jo tarpeeksi vaikeata nousta istuma-asentoon sohvalla. Onneksi minulla on iPad sylissä, surffailen, nukun ja välillä katson telkkaria. Polvitaipeessa on vieläkin patti, en tiedä milloin se häipyy sieltä. Leikkauksta on jo  puoli vuotta!! (6kk) .. hirmusen nopeasti on aika mennyt, mutten ole siinä tavoitteessa, missä haluaisin olla. Viimeiset 6 viikkoa ovat menneet ihan liian nopeasti, liian hätäseen, liian väsyneissä meininkeissä. Toivottavasti olen viikonloppuna jo paremmassa kunnossa ja pääsen juoksemaan sen 12km lenkin, jota oon kalenteriini suunnitellut.

On the Road again

On the road again  Just can't wait to get on the road again  Like a band of gypsies we go down the highway  We're the best of friends  Insisting that the world keep turning our way. 17.01-20.01 .. Malmössä Malmö City Hall   28.01-03.02 .. laivailua someone's scribble

Juoksua ja itkua !

12.12.2012 minulla oli .. .. oli Se lääkärinkäynti , joka hieman hermostutti -- kai olin ollut liian itsekriittinen ja luulin, etten oo tehnyt tarpeeksi. Lääkäri kehui kuitenkin hyvää työtäni kuntoutuksen kanssa kun polvi on tukeva ja liikelaajuskin on loistava. Isosta laskusta huolimatta hyvä mieli jäi käynnistä :) Sitten tuli joulu ja uusivuosi ja yritin juosta vähän enemmän ja tammikuun alussa se tapahtui. Juoksu tuntui lähes normaalilta, vaikkei siltä vieläkään edes näytä ja kävin 3 kertaa viikossa juoksentelemassa. Ekan kerran aikana meinasi tulla itku ja vähän ehkä tulikin tai sitten se oli se kova viima, joka ärsytti silmiäni. Se tunne, kun otat ekoja askeleita -- se on jotain ihan mahtavaa ja parasta ikinä. Elokuussa leikkauksen jälkeen mietin.. etten kävele enää koskaan normaalisti (olin optimisti sanan varsinaisessa merkityksessä) Lokakuussa vieläkin onnuin, joten mietin, etten ikinä tuu juoksemaan enää .. (pessimismi paistaa läpi) Marraskuussa .. raivostu