Siirry pääsisältöön

It will be alright.


Pelasin kerran jalkapalloa.
Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin.
Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä..
Oli kesä..
Aurinko paistoi. 
Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012.
Viikkoni kohokohta.
Jalkapalloturnaus.
Viisi peliä.

Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta, sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan. 

Epäilin, että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Siinä itkua tihrustin, ei toivoakaan, että pystyisin edes varamaan jalalle, muljahti ja kaaduin samantien. Istuin hieman sitten ja odottelin. 

Rauhoittuneena pyysin jotakuta hakemaan ensiapuvastaavaan, joka etsi minulle kuskin, joka ystävällisesti vei minut ensiapupisteeseen. Sain pyörätuolin, kävelysauvat ja odottelin lääkärin vastaanottoa.

Sama päivä.

10:25 Lääkäri paikkakunnalla.
11:00 Taksilla toiseen kaupunkiin.
13:25 Röntgen otettiin toisella paikkakunnalla.
14:20 Viikko sairaslomaa, buranaa, ei murtumia.
15:30 Kotona.



12062012 Distorsio et/sive distensio partium aliarum sive non specificatarum regionis ge. - Lääkärini sanoi, että se on pelkkä venähdys, ei ole kierukka mennyt, ei nestettä. Olin melko iloinen.

19062012 Uudelleen lääkärille. Tulehduskipulääkkeitä viikko, lepoa. Hydropsi polvessa. Polvi pettää, kipua on jatkuvasti.

21062012 Uusi käynti lääkäriasemalla. Uusi lääkäri. Maksusitomuspyyntö vakuutusyhtiööni. Nestettä polvessa, polvi lukkiutunut, ei suoristu. Polvi pettää, koukkuun laittaminen ei onnistu.

29062012 Magneettikuva polvesta. Todella kamalaa olla putkessa 20 minuuttia liikkumatta, vaikkakin pää oli ulkopuolella, mutta tuntui, että nipisteli joka alueelta aika voimaakkaasti joka paikkaa. Sain kotiini CD-levykkeen, jota sain itse tutkia yli viikonlopun, koska "tuomio" polvesta tuli vasta 03072012. Itsetutkiessaan kuvia tulin siihen tulokseen, että nivelkierukassani ei ole mitään vikaa.

Ehjä nivelkierukkani.

Tiistaina sitten lääkäri vahvisti vamman laadun: totaali eturistisiteen repeäminen. Soitin vakuutusyhtiöön, ortopedille, vakuutusyhtiöön uudelleen. Varasin ajan. Ensi viikolla ortopedille saatu aika 181 kilometrin päähän, mutta se vamman nopea hoito on minulle huomattavasti tärkeämpää ku se, että saanko kaikki matkakorvaukset takaisin vakuutusyhtiöltä.

Kyllä minä vähän epäilin, että jotain siellä on, mutten toivonut. Ortopedi katsoo parhaimman hoidon ja mietitään yhdessä. Leikkauksien hinnat nelisentuhatta euroa, onneksi vakuutus oli tämän kanssa kunnossa, joten taidan ehkä päästä tähystykseen, ainakaan rahasta ei pitäisi jäädä kiinni ja vaikka mentäisiin yli hoitokulujen jossain vaiheessa, niin kyllähän polven parantamisesta voikin maksaa, nimittäin on aika tärkeä osa kehosta.. Haluaisin jo juosta ja hyppiä ja tehdä kaikkea, mutta pitää nyt ottaa maltilla. Voin sitten kuitenkin ottaa aurinkoa ja katsoa, kun muut juoksevat pallojen perässä, vaikka sisimässä se kipeää tekisikin, mutta aina tulee seuraava kausi.

Kuva minun eturistisiteestä, joka on repeytynyt..



Kuva ehjästä takaristisiteestä, joka näkyy mustana "nauhana"


Mitenköhän pitkiä ovat sairaslomat töistä, koulusta? 
Miten nopeasti pääsee ajamaan autoa? 

Pitkä on taival kuntoutuksen, mutta parempi aloittaa heti huomenna jo alustavasti lihasvoimien vahvistus. Onneksi jalkalihakseni ovat täyttä terästä, joten se on hyvä lähtökohta, toivottavasti leikkauksen jälkeen ei ne niin nopeasti surkastuisi.

Uintia, vesijuoksua, sitten jossain vaiheessa kyykkyjä, ojennuksia, reisikoukistuksia, lisää uintia.

Tulisi jo ensi maanantai, pääsisi jo ortopedille. Pääsisi jo leikkaukseen.

Viimeinen vuosi alkaisi koulussa, en haluaisi sairaslomaa sieltäkään, enkä töistäkään. Haluan valmistua ajoissa, haluan käydä töissä. Juosta ja temmeltää. Ihminen on luotu liikkumaan, mutta voi nyt näyttää, että minussa on sinnikkyyttä ja taistelen tämän polveni täysin kuntoon, jotta voin näyttää kykyni vielä tulevinani vuosina. 

Jalkapallo ja pesäpallo saavat toistaiseksi jäädä taka-alalle. Tehdään sitten muuta kivaa ja nautitaan kaikesta muusta, mistä pystyy :)

Kato mua silmiin..Kato syvälle, syvälle sydämeeni...Niin löydät kaiken, mist löydän voimaa..Voimaa yrittää, voimaa kestää kaikki..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tsemppiä kuntoutukseen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...