Siirry pääsisältöön

It will be alright.


Pelasin kerran jalkapalloa.
Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin.
Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä..
Oli kesä..
Aurinko paistoi. 
Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012.
Viikkoni kohokohta.
Jalkapalloturnaus.
Viisi peliä.

Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta, sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan. 

Epäilin, että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Siinä itkua tihrustin, ei toivoakaan, että pystyisin edes varamaan jalalle, muljahti ja kaaduin samantien. Istuin hieman sitten ja odottelin. 

Rauhoittuneena pyysin jotakuta hakemaan ensiapuvastaavaan, joka etsi minulle kuskin, joka ystävällisesti vei minut ensiapupisteeseen. Sain pyörätuolin, kävelysauvat ja odottelin lääkärin vastaanottoa.

Sama päivä.

10:25 Lääkäri paikkakunnalla.
11:00 Taksilla toiseen kaupunkiin.
13:25 Röntgen otettiin toisella paikkakunnalla.
14:20 Viikko sairaslomaa, buranaa, ei murtumia.
15:30 Kotona.



12062012 Distorsio et/sive distensio partium aliarum sive non specificatarum regionis ge. - Lääkärini sanoi, että se on pelkkä venähdys, ei ole kierukka mennyt, ei nestettä. Olin melko iloinen.

19062012 Uudelleen lääkärille. Tulehduskipulääkkeitä viikko, lepoa. Hydropsi polvessa. Polvi pettää, kipua on jatkuvasti.

21062012 Uusi käynti lääkäriasemalla. Uusi lääkäri. Maksusitomuspyyntö vakuutusyhtiööni. Nestettä polvessa, polvi lukkiutunut, ei suoristu. Polvi pettää, koukkuun laittaminen ei onnistu.

29062012 Magneettikuva polvesta. Todella kamalaa olla putkessa 20 minuuttia liikkumatta, vaikkakin pää oli ulkopuolella, mutta tuntui, että nipisteli joka alueelta aika voimaakkaasti joka paikkaa. Sain kotiini CD-levykkeen, jota sain itse tutkia yli viikonlopun, koska "tuomio" polvesta tuli vasta 03072012. Itsetutkiessaan kuvia tulin siihen tulokseen, että nivelkierukassani ei ole mitään vikaa.

Ehjä nivelkierukkani.

Tiistaina sitten lääkäri vahvisti vamman laadun: totaali eturistisiteen repeäminen. Soitin vakuutusyhtiöön, ortopedille, vakuutusyhtiöön uudelleen. Varasin ajan. Ensi viikolla ortopedille saatu aika 181 kilometrin päähän, mutta se vamman nopea hoito on minulle huomattavasti tärkeämpää ku se, että saanko kaikki matkakorvaukset takaisin vakuutusyhtiöltä.

Kyllä minä vähän epäilin, että jotain siellä on, mutten toivonut. Ortopedi katsoo parhaimman hoidon ja mietitään yhdessä. Leikkauksien hinnat nelisentuhatta euroa, onneksi vakuutus oli tämän kanssa kunnossa, joten taidan ehkä päästä tähystykseen, ainakaan rahasta ei pitäisi jäädä kiinni ja vaikka mentäisiin yli hoitokulujen jossain vaiheessa, niin kyllähän polven parantamisesta voikin maksaa, nimittäin on aika tärkeä osa kehosta.. Haluaisin jo juosta ja hyppiä ja tehdä kaikkea, mutta pitää nyt ottaa maltilla. Voin sitten kuitenkin ottaa aurinkoa ja katsoa, kun muut juoksevat pallojen perässä, vaikka sisimässä se kipeää tekisikin, mutta aina tulee seuraava kausi.

Kuva minun eturistisiteestä, joka on repeytynyt..



Kuva ehjästä takaristisiteestä, joka näkyy mustana "nauhana"


Mitenköhän pitkiä ovat sairaslomat töistä, koulusta? 
Miten nopeasti pääsee ajamaan autoa? 

Pitkä on taival kuntoutuksen, mutta parempi aloittaa heti huomenna jo alustavasti lihasvoimien vahvistus. Onneksi jalkalihakseni ovat täyttä terästä, joten se on hyvä lähtökohta, toivottavasti leikkauksen jälkeen ei ne niin nopeasti surkastuisi.

Uintia, vesijuoksua, sitten jossain vaiheessa kyykkyjä, ojennuksia, reisikoukistuksia, lisää uintia.

Tulisi jo ensi maanantai, pääsisi jo ortopedille. Pääsisi jo leikkaukseen.

Viimeinen vuosi alkaisi koulussa, en haluaisi sairaslomaa sieltäkään, enkä töistäkään. Haluan valmistua ajoissa, haluan käydä töissä. Juosta ja temmeltää. Ihminen on luotu liikkumaan, mutta voi nyt näyttää, että minussa on sinnikkyyttä ja taistelen tämän polveni täysin kuntoon, jotta voin näyttää kykyni vielä tulevinani vuosina. 

Jalkapallo ja pesäpallo saavat toistaiseksi jäädä taka-alalle. Tehdään sitten muuta kivaa ja nautitaan kaikesta muusta, mistä pystyy :)

Kato mua silmiin..Kato syvälle, syvälle sydämeeni...Niin löydät kaiken, mist löydän voimaa..Voimaa yrittää, voimaa kestää kaikki..

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Tsemppiä kuntoutukseen!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...