Siirry pääsisältöön

Juoksua ja itkua !

12.12.2012 minulla oli .. .. oli Se lääkärinkäynti, joka hieman hermostutti -- kai olin ollut liian itsekriittinen ja luulin, etten oo tehnyt tarpeeksi. Lääkäri kehui kuitenkin hyvää työtäni kuntoutuksen kanssa kun polvi on tukeva ja liikelaajuskin on loistava. Isosta laskusta huolimatta hyvä mieli jäi käynnistä :)

Sitten tuli joulu ja uusivuosi ja yritin juosta vähän enemmän ja tammikuun alussa se tapahtui. Juoksu tuntui lähes normaalilta, vaikkei siltä vieläkään edes näytä ja kävin 3 kertaa viikossa juoksentelemassa. Ekan kerran aikana meinasi tulla itku ja vähän ehkä tulikin tai sitten se oli se kova viima, joka ärsytti silmiäni.

Se tunne, kun otat ekoja askeleita -- se on jotain ihan mahtavaa ja parasta ikinä.

Elokuussa leikkauksen jälkeen mietin.. etten kävele enää koskaan normaalisti (olin optimisti sanan varsinaisessa merkityksessä)

Lokakuussa vieläkin onnuin, joten mietin, etten ikinä tuu juoksemaan enää .. (pessimismi paistaa läpi)

Marraskuussa .. raivostuin kun en päässyt lääkäriin sovittuna päivänä

Joulukuussa sain parhaan joululahjan, hyviä uutisia ! kaikki on fint.

Tammikuussa yritin juosta 3 kertaa viikossa.

Tällä hetkellä käyn salilla ja juoksemassa, mitä pystyn. Aikaani on nyt verottanut luottamustoimet ja reissut ulkomaille, mutta nyt helmikuussa saa enemmän taas keskittyä siihen ulkoilmaan. Juokseminen on ihanaa, nykyään.. ennen en hirveästi pitänyt kyseisestä aktiviteetista ellei siellä ollut jonkunlaista pyöreätä muotoa mukana.

I'm fine and I'll be back ;)

-- saa kysyä jotain, jos sinulla lukijana tulee jotain mieleen; olen ollut vähän kiireinen, niin on tämä blogin pitäminen jäänyt vähän taka-alalle, mutta kaikkea polveen liittyvää voin jakaa vapaasti --

PS. ihan turhaan olin joskus huolissaan arvesta (ajattelin et se ois iso ja ruma ja kaikkea, mutta onneksi olin väärässä :))

Tunnisteet:

Kommentit

Niinuli sanoi…
oisko jalasta nyt jotain kuvaa? tuliko sulla se siniseksi ja täytee mustelmia?
10. huhtikuuta 2013 klo 23.51
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Siinä itkua
1 kommentti
surf away »

A Rotten Guest.

“You wake up one morning and there it is, sitting in an old plaid bathrobe in your kitchen, unpleasant and unshaved. You look at it, heart sinking. Madness is a rotten guest .”  Madness: A Bipolar Life. Kirjoittaja kärsii  bipolaarisesta mielialahäiriöstä.  Suosittelisin lukemaan tämän kirjan jo hyvän lukukokemuksensa takia, ja varsinkin, jos lähipiiristä löytyy joku, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Erittäin hyvin tässä kirjassa käy ilmi, miten sairaus vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, vaikka onhan se tiedossa, mutta ei sitä halua ajatella.  Olen lukenut myös  Marya Hornbacherin  edellisen kirjan:  "Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta". Madness  alkaa limittäin sen kanssa, mitä hän kertoi Wasted (suom. Elämä kateissa) - teoksessa, mutta perehdyttäminen syömishäiriöihin ei ole tässä kirjassa keskeisintä, vaan hänen mielialahäiriö. Muutamien sivujen jälkeen ollaan ajassa sen jälkeen, kun syömishäiriö ei vaikuttanut olevan niin ke
1 kommentti
surf away »

mi semana

Huhtikuun alusta Heiaheia-kalenterini on alkanut näyttämään jo hieman paremmalta. Joulu/helmi/maaliskuu olivat todella hiljasia ku ei tullut paljoakaan erikseen liikuttua vapaa-ajallani. Aamusali saa herämään kropan ihan mukavasti. Running-tuossa nyt on lähinnä hölkyttelyä ja linkuttelua, kun vihloo tosi pahasti tervettä polvea sisäsyrjän puolelta ja lumpion päällä tuntuu kipua. Kuten huomaa, sain mitalin , että oon 10 x käynyt salilla vuonna 2013. Jippiikaijee. Jes! Oon tosi "ylpeä" -- onhan sitä tullut salilla ryhmäliikuntoissakin käytyä, mutta aika surkeata tuo on, kun 10 x tulee täyteen vasta huhtikuussa, mutta voin leikkiä, että huhtikuusta huhtikuuhun on "minun vuosi" vaikka muilla se vaihtuisikin joulu-tammikuun vaihteessa. Laitoin sähköpostia eräälle pesäpallojoukkueelle.  Kuulin, että olisi mahdollista ehkä pelata, niin haluaisin hirmu-hirmu kovasti pelata, edes sitä maakuntasarjaa. Ei oo niin väliä, kunhan saisin pelata, koska se on niin mukav
Lähetä kommentti
surf away »