Siirry pääsisältöön

Juoksua ja itkua !

12.12.2012 minulla oli .. .. oli Se lääkärinkäynti, joka hieman hermostutti -- kai olin ollut liian itsekriittinen ja luulin, etten oo tehnyt tarpeeksi. Lääkäri kehui kuitenkin hyvää työtäni kuntoutuksen kanssa kun polvi on tukeva ja liikelaajuskin on loistava. Isosta laskusta huolimatta hyvä mieli jäi käynnistä :)

Sitten tuli joulu ja uusivuosi ja yritin juosta vähän enemmän ja tammikuun alussa se tapahtui. Juoksu tuntui lähes normaalilta, vaikkei siltä vieläkään edes näytä ja kävin 3 kertaa viikossa juoksentelemassa. Ekan kerran aikana meinasi tulla itku ja vähän ehkä tulikin tai sitten se oli se kova viima, joka ärsytti silmiäni.

Se tunne, kun otat ekoja askeleita -- se on jotain ihan mahtavaa ja parasta ikinä.

Elokuussa leikkauksen jälkeen mietin.. etten kävele enää koskaan normaalisti (olin optimisti sanan varsinaisessa merkityksessä)

Lokakuussa vieläkin onnuin, joten mietin, etten ikinä tuu juoksemaan enää .. (pessimismi paistaa läpi)

Marraskuussa .. raivostuin kun en päässyt lääkäriin sovittuna päivänä

Joulukuussa sain parhaan joululahjan, hyviä uutisia ! kaikki on fint.

Tammikuussa yritin juosta 3 kertaa viikossa.

Tällä hetkellä käyn salilla ja juoksemassa, mitä pystyn. Aikaani on nyt verottanut luottamustoimet ja reissut ulkomaille, mutta nyt helmikuussa saa enemmän taas keskittyä siihen ulkoilmaan. Juokseminen on ihanaa, nykyään.. ennen en hirveästi pitänyt kyseisestä aktiviteetista ellei siellä ollut jonkunlaista pyöreätä muotoa mukana.

I'm fine and I'll be back ;)

-- saa kysyä jotain, jos sinulla lukijana tulee jotain mieleen; olen ollut vähän kiireinen, niin on tämä blogin pitäminen jäänyt vähän taka-alalle, mutta kaikkea polveen liittyvää voin jakaa vapaasti --

PS. ihan turhaan olin joskus huolissaan arvesta (ajattelin et se ois iso ja ruma ja kaikkea, mutta onneksi olin väärässä :))

Tunnisteet:

Kommentit

Niinuli sanoi…
oisko jalasta nyt jotain kuvaa? tuliko sulla se siniseksi ja täytee mustelmia?
10. huhtikuuta 2013 klo 23.51
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...
2 kommenttia
surf away »

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...
4 kommenttia
surf away »