Siirry pääsisältöön

Hiihto tähtäimessä!


Paljon on tapahtunut tänä syksynä, elokuussa kävin Islannissa ja Virossa, syyskuussa Tanskassa, lokakuun lopussa Göteborgissa. Viikon päästä pitäisimatkailla viikoksi Pietariin..koulun merkeissä! Mutta, sitten Joulukuussa pitäisi vaan keskittyä reenaamiseen ja pitäisi ostaa monotkin ASAP.

Olen satunnaisesti käynyt spinning-tunneilla, juoksemassa ja tehnyt jalkareeniä. Syyskuussa minulla nitkahti olkapää ja se on oireillut siitä lähtien, punneruksia ei pysty tekemään ja muutenkaan paidan riisuminen saattaa olla ajottain täyttä tuskaa.

Tällä viikolla kävin sen kanssa röntgenissä ja ensi viikolla ultraäänikuviin.Toivottavasti olisi vaan jokin tulehdus, mutta olen kahdet kuurit jo syönyt eikä kivut oo poistunut. Not nice.


Syyskuussa tosiaan aloitin koulun ja työt jatkuu edelleen siinä ohella. Ensi kesänä tulen pelamaan pesäpalloa naisten suomisarjassa, mutta maaliskuun lopussa pitäisi mennä Pogostan Hiihtoon..hiihtelemään, olen viimeksi hiihtänyt varmaan KUUSI vuotta sitten... Mutta, otin haasteen vastaan ja siinehän on mentävä!

Nyt olen jättänyt ruokavaliostani turhia ruoka-aineksia pois ja keskittynyt perusruokaan ja ravintoon sekä tehnyt pitempää juoksulenkkiä, kun kokonaisreeniä on vaikeata tehdä, ja olen tällä hetkellä sitten keskittynyt enemmän alakroppaan. Toivottavasti kuulen pian, mitä olkapäästä löytyy ja miksi se oireilee vieläkin näin pitkään tapaturman jälkeen.. koska ei siihen oikeastaan paljon mitään käynyt, se "vaan nitkahti"


Olen aika hukassa tuon hiihtoohjelmani kanssa, mutta pohdiskelin sitä, että siihen on aikaa ja paras tapa aloittaa on lähteä PK-reenillä, PK=Peruskunto, Pohjakunto, ParannusKeino. Joulukuun puolessa välissä sitten pitempää lenkkiä ja monipuolisempaa reeniä. VK-lenkkejä, ja Nopeusvoimaakin kehitettävää. Ja hiihtotekniikkaa.

Onneksi pesiksen kautta tulee paljon monipuolista reeniä, jos nyt vaan pystyy täysipainotteisesti niitä tekemään, mutta sitten soveltamaan, jos ei pysty ;)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...