Siirry pääsisältöön

Shine on!




Kuka oli lauantaina töissä? ..no miehän siellä olin! Olen aivan todella sekaisin päivistä, kuvittelin, että tänään olisi ollut joku päivä x vaikka eilen oli jo lauantai. Muttei tarvitse sen tarkemmin ajatella päiviä, kunhan vaan tietää, milloin pitää olla töissä.


Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa


Lauantaina heräsin taas siinä 0603 maissa, jotta voisin aamulla rauhassa syödä aamiaisen, katson aina yleensä jakson Jack Baueria ja menen kävelemään työpaikalle n.0715. Lauantaina oli töissä eräs todella mukava tarjoilija, Konstantin, joka on tehnyt tarjoilijan töitä jo kymmenen (10) vuotta, hän oli todella tehokas, vauhti päällä ja auttoi aina kun pystyi! Saatoin kävellä мойка:an tarjotin täynnä kuppeja ja lautasia, jolloin hän nappais tarjoittimen, sanoi "It's okay, take a new one" ja lähdin kohti salia uudelle kierrokselle. Hänen kanssa tyhjensimme pöytiä käden kääntessä. Konstantin puhui todella hyvää englantia, joten sain pommittaa häntä kysymyksilläni, jonka lisäksi hän puhuu myös espanjaa sekä italiaa ja muutamia sanoja suomeakin! Olin niin hirveän iloinen, koska on aina helpompaa työskennellä, jos siinä vuorossa on joku, jonka kanssa on vaivatonta ja tehokasta toimia. Saatiin siivottua pöydät ja hän valmisti meille parit cappucinot with cinnamon on top, "because we deserved it!" - that's what He said! 

Aamiaisen aikaan eräs italaialainen nainen olisi halunnut ëspresson, muttei kahvinannostelijat olleet virutettuja, joten pyysin häntä odottamaan, koska en muistanut, miten tarkalleen annostelijat huuhdeltiin. Hän kyllästyi odotteluun ja esimieheni silloin sanoikin, että "nyt on kiire, katsotaan se kahvikone myöhemmin.." -- yritin kyllä selittää, että eräs asiakas olisi halunnut ostaa kahvia..itsehän olisin koittanut hänelle myydä vaikka viisi (5) espressoa, koska ei siihen kahvinannostelijoiden putsaukseen ois varmaan mennyt ku reilu minuutti! Täällä parin päivän aikana oon vaan valitettavasti huomannut sen, että joskus asioita ei ajatella asiakasnäkökulmasta vaan on kiire..mielestäni, asiakasnäkökulman huomioiminen takaa sen, että myös tulevaisuudessa on paljon asiakkaita ja heidän aiheuttama kiire, koska on se mukavempi istua aamiselle, kun samassa pöydässä ei ole edeltävän ruokailijan roinaa.

Meillä oli todella paljon asiakkaita ja todella kuumaa, koska ihmiset ja kiire. En malttanut odottaa, että työpäivä olisi ohi ja saisin riisua työvaatteet. Meidän Restaurant manager informoi minua, että kolmelta on kakkukahvit, koska meidän ravintolasta oli valittu "Kuukauden työntekijä". Kakku oli todella hyvää ja heti kakkukahvin jälkeen kävin hakemassa kuntoilutilaan ovikortin..

Mielestäni meillä on tiivis ja toimiva ravintolatiimi (ainakin aamuissa) ja kaikki ovat todella ystävällisiä ja tiskari yrittää minulle opettaa venäläisiä sanontoja, mutta se on vähän vaikeata oppia, koska hän ei osaa ollenkaan englantia, joten aina toistan mitä hän sanoo ja käyn sitten kyselemässä muilta sanan tai lauseen tarkoitusta englanniksi. 

Koska en ollut lauantaina kävellyt ihan tarpeeksi töissä, otin taas iltaviideltä suunnan kohti Galleriaa, koska ajattelin hemmotella itseäni uudella Desigualin laukulla, jota olin jo pari kertaa käynyt katsomassa. Kävellessä oikein tuntui, kun vasenta olkapäätä särki ja oikeata polvea jomotti..kroppa sen kertoo, kun on ollut rankka aamu ja ihan turha luulo, että lautaset ja kupit ovat kevyitä ja mukava kantaa. Sinnikyydellä pääsee pitkälle. 


Uusi laukku ja onnistunut kauppareissu..taas! Pitää varmaan ensi viikolla maksaa 3kk vuokra jo etukäteen, jotta siten ainakin asuminen olisi varmistettu. Illalla intouduin juttelemaan parin yhdysvaltalaisen kanssa, he puhuivat itsestään ja eräästä Diksi-nimisestä kaupasta, johon on täältä meiltä n.5 min kävelymatka. En ollut itse kyseistä kauppaa nähnyt, joten pistin nimen ylös, jos vaikka eksyn jonnekin päin, niin voisin myös ostaa 5l vesikanisterin. Nelisen tuntia rupattelin heidän kanssa meidän keittiössä, jolloin tajusin, että pitäisi varmaan jo ajatella nukkumista. En malttanut kuitenkaan nukahtaa, koska Jack Bauerin seikkailut kaudella 5 olivat melko lopussa, joten katsoin vielä pari-kolme jaksoa 24-sarjaa. Neljän tunnin yöunet ehdin ottamaan lauantain ja sunnuntain välillä, muttei se haitannut. Nuorena kai pitäisi jaksaa? (:

Sunnuntaina heräsin tosiaan reilun 4h yöunien jälkeen ja keräsin rohkeutta hypätä suihkuun -- vesihän ei ole edes kädenlämpöistä vaan muistuttaa enemmän avantoa, mutta sisätiloissa eikä tämän rohkeushypyn jälkeen pääse edes lämpimään taikka kuumaan saunaan. Suihkun jälkeen nopeasti paljon vaatetta päälle, mutten tänä aamuna edes laittanut takkia päälle, kun astuin ulos kadulle. Meinasin vaan hämmentyä, kun sivuportit olivat pihalla kiinni, mutta ilmeisesti sunnuntaina kaikki saavat kulkea "Security-kopin" kautta.

     
  
   

Ravintolassa työskentely on ollut mieluisaa, koska tippejäkin ropisee asiakkailta vapaaehtoisesti, koska he ovat oikeasti pitäneet saamastaan palvelusta! Oltiin varsinkin tänään melkoinen tehotiimi Helenan kanssa, saatiin paljon kehuja sekä tippiäkin tuli ihan mukavasti. Hyvä mieli vaan jatkui, kun työpäivä loppui ja huomasi auringon paistavan pihalla. Terassilla otettiin sheikit ja sitten iltapalalle kämpille sekä levolle. 

 
Yksi viikko takana, muutama vielä edessäpäin.

Tällä viikolla:
  • minulta on kysytty suunta-ohjeita kolmesti, venäjäksi (osasin neuvoa vaan kahdesti)
  • olen käynyt muutamia kertoja ostoksilla
  • olen kävellyt ns. "turhaan" useita kilometrejä
  • minulla on vähän särkenyt kroppaa työpäivän jälkeen
  • olen valvonut myöhään ja herännyt aikaisin
  • olen nauranut paljon
  • olen oppinut uutta, esim. kahvintekoa kahviautomaatilla
  • olen syönyt Saippuaa ja saanut myös Helenan suostuteltua syömään kanssani saippuaa
  • Pietarissa alkoi viikonloppuna paistamaan aurinko
  • olen saanut jo ohjeistaa joitain muita harjoittelijoita työpaikallani
  • olen tavannut ihania asiakkaita
  • en ole aina ollut ihan varma, missä päivässä mennään

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...