Kerroin edelisessä Moskova -postauksessa, että voisin kkirjoittaa ihan erikseen junamatkailustani ja näin teen. Lähtökohtani koko Moskova-reissuun oli se, että otan mahdolllisemman edulliset liput ja mahdollisimman edullisen yöpymispaikan, jonka bookingin kautta löydän. Junaliput ja majoitus kolmeksi yöksi maksoivat yhteensä n.3400 ruplaa eli n.70 euroa yhteensä, joten ei ollut mielestäni kovin kallista, koska pitihän se pääkaupunkiin lähteä viikonlopuksi!
Etukäteen hieman jännitti, että minkälainen juna on ja mikä paikka ja mitä sieltä löytyy ja missä joudun istumaan, tiesin vaan, että se matka kestää kahdeksan (8) tuntia. Juna, jolla menin Moskovaan poistui Pietarista 01:50 yöllä, joten joskus yhden pintoihin lähdin kävelemään kohti Moskovan rautatieasemaa, turvatarkastuksien läpi (en edes ymmärrä, että missä kohtaa pitäisi pysähtyä, reteesti vaan porttien läpi, piippauksia on, mutta se ei kai meinaa mitään..) ja kohti laituria. En ymmärtänyt lipustani paljon mitään, joten kysyin ensimmäiseltä lipuntarkastajalta junavaunun ulkopuolella, että missäpäin mahtaa paikkani olla. Hän kertoi ja osoitti, että sieltä perältä se löytyy. Hiffasinkin sitten, että mikä on vaunu ja mikä on paikka ja siinä lipussahan luki nimeni. Junavaunun ovella tarkastettiin lippu, otan muutaman syvän henkäyksen ja astuin sisään.
Kappas! Junahan oli ihan kunnollinen, siinä oli kaksi penkkiä vierekkäin, neljä penkkiä yhteensä rivillä -- ihan kuin joku VR:n perusjunan vaunu, penkissä oli pehmusteet sekä selkänojan säätö ja seinällä näkyi kellon valotaulu sekä lämpömittari, joka kertoi vaunun lämpötilan. Istuin onnellisesti ikkunan viereen ja katselin laituria olevia ihmisiä, muttei onneni pitkään kestänyt..juuri ennenkun juna oli lähdössä, viereeni tupsahti vanhempi mies, joka oli varmaan tullut suoraan baarista tai herännyt baarin jälkeen, sillä hän leimahti todella vahvasti alkoholille, tupakalle sekä hielle, hän oli varmaan vaunun ainut tälläinen "paha tapaus" ja todellakin, hän istui viereeni. Painauduin ikkunan kiinni ja yritin saada raitista ilmaa, koska en voi sietää ollenkaan vahvoja hajuja ja mieleni teki purjota lähes samantien, onneksi en ollut kerennyt syömään mitään asemalla. Odotin vaan, että nukahtaisin, hän ei edes harkitsenut nukahtamista alkumatkasta, vaan tabletilla pelasi shakkia. Itse nukahdin melko pian ja toivoin vaan olevani Moskovassa, alle aikayksikön.
Heräsin aamuviideltä siihen, ettei ollut happea ollenkaan ja oli mieletön jano sekä tuntui kun olisin ollut tunnin juoksulenkillä hien määrästä päätelleen. Olin siis laittanut pitkikset farkkujen alle, topin, pitkähihaisen ja hupparin päälle, koska minua palelsi alkumatkalla. Siinä aamuviideltä vaunun sisälämpötila oli +30 astetta ja mikään neljästä pikkuikkunasta ei ollut auki, koska juna oli liikkeessä. Viereinen reissutoverini vieläkin pelasi tabletilla. Juna pysähtyi vähän heräämiseni jälkeen ja onneksi konduktööri avasi neljä pientä ikkunaa ja myös junan ulko-ovi avattiin ja pähkäilin, että menisin haukkamaan raitista happea sinne..pääsin melkein oville asti ja siinähän oli monen monta ihmistä savukkeella aukinaisen oven edessä, joten ei hyvä idea. Kävin riisumassa puolet vaatteistani, jotka heitin laukkuuni ja näin ihmisiä kahvikuppien kanssa, joten kysyin konnarilta itsellenikin kahvia, mistä sitä saa? Kohta kädessäni oli tyhjä kuppi, lusikka, pikakahvi ja osoitettiin isoa termaria, josta saisi kuumaa vettä. Ynnäsin yks plus yks ja seisoskelin siinä pikakahvikuppini kanssa, konduktööri katsoi minua hetken ja sitten avasi oman makuupaikan oven ja sain mennä sinne pöydän ääreen istumaan ja istuin siinä varmaan reilun tunnin ajan, koska siellä oli tosi viileätä ja avoinainen ikkuna.
Juna ponnahti liikkeelle, ikkunat suljettiin ja sisälämpötila oli tippunut JO +29 asteeseen enkä meinannut päästä takaisin paikalleni, koska vierustoverini oli vihdoin nukahtanut ja nukkui puoliksi paikallani, raajoja oli minun puolella. Pääsin paikalleni, mutta reilun tunnin päästä piti taas päästä junan pysähtymisen yhteydessä pikkuikkunoille hengittämään raitista ilmaa, joten jouduin herättämään vierustoverini ja kiipesin hänen polvien yli. Kävelin ja seisoskelin junassa varmaan taas reilun tunnin verran, koska aina välillä, kun yritin herättää vierustoveriani niin hän ei edes höristellyt korviaan, enkä kehannut potkia tai kiskoa häntä hiuksista, koska eihän minulla mikään pakko ole istua paikallani. Jossain vaiheessa vierustoverini näytti heräämisen merkkejä, joten varmaan jo kymmenettä kertaa yritin palaamista paikalleni, ja tällä kertaa se jopa onnistui. Junahan oli siis yli kaksi tuntia aikataulustaan jäljellä, en tiedä, oliko syynä jokin sähkövika, koska ilmastointihan olisi pitänyt olla siinä vaunussa, mutta perillä en edes vaivautunut kaivelemaan lisää vaatetta päälleni vaan olin varmaan ekana ulos ovesta ja seuraavaksi pitikin pähkäillä, että mihin menisi tai mitä tekisi tai missä suunnassa se majoituspaikka nyt onkaan..
Kommentit