Siirry pääsisältöön

Nyt minä mokasin.

Worse than making mistakes is letting someone else down.


On paljon pahempaa tuottaa muille pettymyksen tunnetta kuin mokata. Lauantain ravintola-vuoron päätteeksi tein moisen virheen, jota minun ei olisi pitänyt tehdä -- virhe, joka oli täyttä typeryyttä ja sain tänään siitä palautetta. Ravintolapäällikkömme oli todella yllättänyt tekemästäni virheestä ja hän sanoi, että hän olisi odottanut ihan keltä muulta sitä, muttei minulta, ei missään nimessä hän ei osannut kuvitella, että sortuisin moiseen virheeseen. Virhettä en yksityiskohtasemin lähde purkamaan, mutta se tuntui todella pahalta. En voi sille mitään, että mokasin, mutta se harmittaa ihan valtavasti, koska siitä tulee itelleen niin typerä fiilis, että mitäköhän päässäni liikkui?

Ei varmaan yhtään mitään.

Olen tällä viikolla tehnyt ravintolan välivuoroja ja erilaisia vuoroja vastaanotossa. Ravintolan välivuorot alkavat yleensä siinä klo 12:00 ja ne loppuu joustavasti 20:30-21:00 välisenä aikana, tosin joskus olen innostunut työnteosta, jolloin olen saattanut lähteä töistä vasta reilusti yhdentoista jälkeen ja olen tehnyt 13 tunninkin päiviä, mutta työharjoitteluunhan tänne on tultu!

Välivuoroissa autetaan aamuvuoroa "kääntämään pöydät" eli aamupalakattauksessa käytettävät tabletit pois pöydiltä ja tilalle pöytäliinat sekä katsotaan pohjakarttaa ja mietitään pöytiä tilausryhmien mukaan, koska saman ryhmän ihmiset pyritään saamaan suunnilleen lähekkäisiin pöytiin.

Viime aikoin tosin on vähän ärsyttänyt, kun kesätyöläiset ovat lähteneet opiskelemaan ja aamuissa on taas uusia ihmisiä, joille pitää kertoa samoja asioita taas kerran, joita on jo pari kertaa jumpannut edellisille uusille tulokkaille. Ravintolassa on tietyt käytännöt ja tietynmallisia haarukoita ja veitsiä käytetään eri aihepiirettäin. On isoja haarukoita, pieniä haarukoita ja buffet-haarukoita sekä kakkuhaarukoita ja veitsissä vähän sama juttu ja on monenlaisia lusikoitakin eikä kaikkia lusikoita voi laittaa esim. jälkkäreihin.

Aamuvuoro lopettaa kolmelta, kun iltavuoro saapuu töihin ja välivuorolainen jatkaa vielä pari tuntia ennen iltaviiden ruokailua ja tekee iltavuoron hommia: kiillottaa aterimia, vaihtaa pöytäliinoja, tarkistaa baarin saatavuuden (lasit, kupit, sokerit ym.), täyttää tarvittaessa tyhjiä hyllyjä ja asettaa kynttilät pöydille, sytyttää takkaan tulen sekä kattoo, että ravintolan valaistus on oikeanlainen ja myös kaikki kynttilät ravintolan yleistiloissa sytytetään, jotta saadaan enemmän tunnelmaa aikaiseksi.

Välivuorolainen menee syömään yleensä ensimmäisenä, paitsi jos on "omia" pöytiää -- ainakin itse silloin odotan tai kerron pöydästä työkaverille, jos on kauhean kova nälkä. Siinä meneekin pari tuntia sitten ruokkiksen jälkeen kerätessä astioita pois, vieden "room serviceä" ja ottaen alacarte-tilauksia vastaan. Sitten kotiin ja se on siinä. Tipit on pienempiä ja jotenkin aamuisin ei ehdi tekemään mitään ja iltaisin ei aina ehdi, varsinkin, jos töissä meneekin vähän pitempään. 

Enää ei ole kun muutama hassu vuoro ravintolassa jäljellä sekä vastaanotossa ja noin 20 päivää, sitten se olisi Suomeen paluu ja osuuskunnan arki koittaa Saimaan ammattikorkeakoulussa. Ja kaikki rästi- ja uusintatentit, joihin "olen lukenut todella paljon" tässä kesän aikana.

Huomenna, eli maanantain 08.09 tosin saan aloittaa jo korkeakouluopiskelijan arkea, koska minulla alkaa täällä, Pietarissa, koulu! Neljä tuntia aamustani vietän kurssilla, jonka nimi on "Competetive strategies in Russia" ja lounaan jälkeen pureudun maisteritason kurssiin nimeltään "Russia and WTO". Exciting! Huomenna menen myös Natalian kanssa illalla lätkäpeliin, joten mielenkiintoinen syyskuinen maanantai tulossa vaikkakin Pietari on taas tämän viikon hellinnyt aurinkolla ja olen iltaisinkin kävellyt t-paitasillaan kotiin.!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...