Itserakkaus ja narsismi ovat helppoja. Itseään voi muuttaa rakastettavaksi. Muita ihmisiä ei ole aina niin helppoa kunnioittaa, rakastaa, ihailla, etenkin jos ei täysin rakasta itseään. On kiva, jos voi avautua jollekulle ja kertoa niitäkin asioita, joista me emme yleensä puhu tietäen, että hän soittaa sinulle takaisin myös seuraavana päivänä.
En ole kovin tunteikas ihminen, vähät minä välitän muista enkä rakasta ketään. Tällä hetkellä ei ole ketään, keneen olisin edes ihastunut. Minua ei vois vähempää kiinnostaa mikään suhde toisen elävän ihmisolennon kanssa. Minulla on pari hyvää ystävää, joista välitän. Piste. Ja lemmikkini on sellainen, jolle voin puhua kaikesta. Hän kehrää minua vasteen ja nuolee kasvojani karhealla kielelläänsä. Se ei ole niin mukava tunne, mutta se on hänen tapansa sanoa, miten paljon hän välittää minusta.
En pidä ihmisistä, jotka yrittävät mielistellä muille eivätkä omista mielipiteita. Tyyliin, jos sanon, että "lempiruokani ovat palanneet perunat" niin hän väittää juuri sitä samaa?
Maailma on täynnä mielisteleviä ihmisiä - pyritään miellyttää toisemme, jottei missään tapauksessa tarvitsi riitaantua ja korottaa ääntään. Me teemme kaikkemme, jottei toinen suuttuisi. Yritysmaailmassa tämä näkyy erittäin hyvin. Vaikket pitäisikään kaikesta mitä pomo sanoo, mutta sinä, joka olet "alempi-arvoisempi" et voi lähteä naama punaisena huutamaan hänelle. Saat potkut.
Pitäisikö meidän kaikken olla äänessä ja näyttää tunteemme? Kyllä ehdottomasti. Se paljolti riippuu tietenkin tilanteesa ja maalaisjärjen käyttö on sallittua.
Me lohdutamme.
Me hymyilemme.
Me luotamme.
Me miellytämme.
Ja kotona juodessaan kahvia, me mietimme. Miksi kukaan ei tunne meitä? Miksiköhän? Aina ei tarvitse miellyttää, aina ei tarvitse olla kiva, kiltti ja hyväksytty. Ei tarvitse vaieta ja piiloutua muurinsa taakse, jos on oikeasti jotain sanottavaa. Eikä tarvitse olla muiden kanssa samaa mieltä.
Kun kirjoitat jotain niin minä jännitykselläni luen sen - luen mitä sinulla on sanottavaa. Blogimaailmassa huomaa hyvin, että miten paljon ihmisillä on mielipiteitä, mutta mitä he monesti eivät osaa sanoa taikka eivät uskalla. Astu joskus rajojesi ulkopuolelle, koputa jonkun olalle elämässäsi ja sano: "Terve". Taikka laita viestiä pojalle, josta pidät: "Mitä kuuluu? Voisitko lähteä joskus kahville?"
Jos hän ei haluaa, niin voit lopettaa ihailemisen. Hänhän ei ole sen väärti. Maailmassa on niin paljon muitakin ihmisiä kuin se yksi poika tai tyttö johon haluaisi tutustua. Miksi tuhlata elämän siihen yhteen ihmiseen, joka vähät välittää oletko olemassa eikä voisi edes mennä kahville kanssasi. Ei kahvittelutauko tarkoita naimisiinmenoa.
Jos aina haluat olla hyväksytty, pidetty ja kiltti niin et voi ikinä kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Jos aina sanot: "joo minäkin pidän siitä" niin sä et voi ikinä oppia tuntemaan itsensä etkä voi tietää mistä pidät. Voit ottaa sen riskin, että sanot mielipiteesi ja tulet vihatuksi. So what? Ihmisiähän riittää maailmassa. Kukaan ei saisi viedä sinulta mielipiteitä, sinun omaa ääntä. Ihminen on yksilö eikä massatuotanto.
Jos ei osaa vihata ei voi osata myös rakastaa eikä välttämättä edes ansaitse rakkautta? Jos ei ole mielipiteitä siitä taikka jostain toisesta asiasta, niin voiko olla rakastettu? Massatuote on kertatuote, sitä käytetään ja heitetään pois. Yksilöityä, uniikkia ei heitetä pois vaikka "sillä olisi jokin vika".
En ole kovin tunteikas ihminen, vähät minä välitän muista enkä rakasta ketään. Tällä hetkellä ei ole ketään, keneen olisin edes ihastunut. Minua ei vois vähempää kiinnostaa mikään suhde toisen elävän ihmisolennon kanssa. Minulla on pari hyvää ystävää, joista välitän. Piste. Ja lemmikkini on sellainen, jolle voin puhua kaikesta. Hän kehrää minua vasteen ja nuolee kasvojani karhealla kielelläänsä. Se ei ole niin mukava tunne, mutta se on hänen tapansa sanoa, miten paljon hän välittää minusta.
En pidä ihmisistä, jotka yrittävät mielistellä muille eivätkä omista mielipiteita. Tyyliin, jos sanon, että "lempiruokani ovat palanneet perunat" niin hän väittää juuri sitä samaa?
Maailma on täynnä mielisteleviä ihmisiä - pyritään miellyttää toisemme, jottei missään tapauksessa tarvitsi riitaantua ja korottaa ääntään. Me teemme kaikkemme, jottei toinen suuttuisi. Yritysmaailmassa tämä näkyy erittäin hyvin. Vaikket pitäisikään kaikesta mitä pomo sanoo, mutta sinä, joka olet "alempi-arvoisempi" et voi lähteä naama punaisena huutamaan hänelle. Saat potkut.
Pitäisikö meidän kaikken olla äänessä ja näyttää tunteemme? Kyllä ehdottomasti. Se paljolti riippuu tietenkin tilanteesa ja maalaisjärjen käyttö on sallittua.
Me lohdutamme.
Me hymyilemme.
Me luotamme.
Me miellytämme.
Ja kotona juodessaan kahvia, me mietimme. Miksi kukaan ei tunne meitä? Miksiköhän? Aina ei tarvitse miellyttää, aina ei tarvitse olla kiva, kiltti ja hyväksytty. Ei tarvitse vaieta ja piiloutua muurinsa taakse, jos on oikeasti jotain sanottavaa. Eikä tarvitse olla muiden kanssa samaa mieltä.
Kun kirjoitat jotain niin minä jännitykselläni luen sen - luen mitä sinulla on sanottavaa. Blogimaailmassa huomaa hyvin, että miten paljon ihmisillä on mielipiteitä, mutta mitä he monesti eivät osaa sanoa taikka eivät uskalla. Astu joskus rajojesi ulkopuolelle, koputa jonkun olalle elämässäsi ja sano: "Terve". Taikka laita viestiä pojalle, josta pidät: "Mitä kuuluu? Voisitko lähteä joskus kahville?"
Jos hän ei haluaa, niin voit lopettaa ihailemisen. Hänhän ei ole sen väärti. Maailmassa on niin paljon muitakin ihmisiä kuin se yksi poika tai tyttö johon haluaisi tutustua. Miksi tuhlata elämän siihen yhteen ihmiseen, joka vähät välittää oletko olemassa eikä voisi edes mennä kahville kanssasi. Ei kahvittelutauko tarkoita naimisiinmenoa.
Jos aina haluat olla hyväksytty, pidetty ja kiltti niin et voi ikinä kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Jos aina sanot: "joo minäkin pidän siitä" niin sä et voi ikinä oppia tuntemaan itsensä etkä voi tietää mistä pidät. Voit ottaa sen riskin, että sanot mielipiteesi ja tulet vihatuksi. So what? Ihmisiähän riittää maailmassa. Kukaan ei saisi viedä sinulta mielipiteitä, sinun omaa ääntä. Ihminen on yksilö eikä massatuotanto.
Jos ei osaa vihata ei voi osata myös rakastaa eikä välttämättä edes ansaitse rakkautta? Jos ei ole mielipiteitä siitä taikka jostain toisesta asiasta, niin voiko olla rakastettu? Massatuote on kertatuote, sitä käytetään ja heitetään pois. Yksilöityä, uniikkia ei heitetä pois vaikka "sillä olisi jokin vika".
- Alan Watts -
Kommentit
korvapuustit ja hese saa painua peppuun
Mutta vau. Hienoa tekstiä -en voi muuta sanoa! Ja myös niin totta. Valitettavasti kuulun itse niihin jotka vain täällä blogimaailmassa uskaltaa sanoa omia mietteitään ja murheita. Olen sellainen joka vain haluaa muuten sulautua massaan koska se on helpompaa -mieli tekisi kyllä taistella vastaan, väitellä joskus oikein kunnolla ja tapella jonkun kanssa.
Mutta ei minulla taida olla pokkaa sellaiseen.