Siirry pääsisältöön

Pelottavampaa kuin mauton mielikuvitus.



Katsoin pimeessä jääkarhuja. Koko päivän olin väistellyt torimyyjiä sekä muita ihmisiä. Olin ihan fiilareissa kun pääsin katsomaan Isoa, Valkoista Karhua. Seisoin korkean puuaidan edessä ja jääkarhu käänsi päänsä. Yksi katse. Tiesin mitä sillä oli mielessä. Luin sitä kuin avointa kijraa. Adrenaliini alkoi virtaamaan, kämmenet hikosivat. Otin jalat alle ja livahdin aidan raosta sisälle. Jääkarhu riehui toisella puolella.

"Voi luoja - minä kuolen."

Aita alkoi antamaan periksi. Se oli suljettu neliö. Kuolemankuutio. Livahdin takas aidan välistä ja jääkarhun alta. Juoksin muuta jääkarhulaumaa kohti kun siellä joukossa näytti myös olevan joku taluttaja, eläinten ohjaaja. Kirmailin minkä pystyin. Tiesin, että jääkarhu tulee perässäni. Minun ei tarvinnut katsoa todetakseen tämän faktan. Minä tiesin.
Tunnisteet:

Kommentit

Hannele på Hisingen sanoi…
ei kannata kaikkia karvaisia taputella
31. lokakuuta 2009 klo 18.28
Susa sanoi…
Heippa, vastavierailulla taala :) Aivan ihana blogipohja sulla!
31. lokakuuta 2009 klo 20.39
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.
Lähetä kommentti
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »