Tiedän mutten jaksa uskoa.

Me oltiin maskiemme takana piilossa, minulla on jäänyt aina tunne ettei puhuttu oikeastaan mistään. Vihasin opiskella saksaa, kaveritkin tuntuivat vihaavan sitä. Naamastamme näkyi inho vaikka leikittiin ja naurettiin kuten piti. Ei ollut kivaa asua kahdestaan äitini kanssa. Iskä oli sonnustauneena punaisiin, kommari, luonnollisesti. Ellei seurannut Saksaa niin oli yhtä kuin ...

Kaduilla oli punaista. Olin puistossa leikkimässä kun luulin kuulleeni jotain. Vihaista. Heil Führer. Danke. Mahduin hyvin ryömimään puskien välistä Näin kun miehen valkoinen paita maalautui punaiseksi. Ymmärsin kieltä mutten tilannetta. Olin nuori. Kävelin pitkin punaisia katuja. Ihmiset kai hymyn tapaista loihtivat kasvoilleen. Se tarttui minuunkin; lähinnä se oli irvisekelmistä. Irvistelin itselleni ikkunoista.

Punainen pusero, puna-ruutuinen skottihame. Punaista oli päälläni. En muista milloin viimeksi näin isäni, mutta lähtiessään hänkin kantoi punaista vai kuvittelinko vain. Oliko se sittenkin valkoinen paita joka alkoi menettämään hohtoaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi. Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan. Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

surf away »

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.

surf away »

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...

surf away »

ultimate randomness.

Hae tästä blogista