picture by Igor Trawinski
Erittäin vaikeata on nousta jaloilleen aina uudestaan ja uudestaan. Pettymyksiä pettymykien jälkeen. Mitään ei ole tehtävissä. Tai siltä voi ainakin tuntua. Muistin, että kuinka paljon, mutta silti kuinka vähän olen kerennyt tekemään kaikkea. Haluaisin oppia surffailemaan, ja käydä surffaamassa rannikolla. Haluan vielä kerran elämässäni kokea laskuvarjohypyn. Haluan käydä katsomassa Egyptissä yhtä pyramidia. Ja haluan nähdä komean aussi-pojan Sydneyssa. Se auttaa jaksamaan jos muistaa että haluaa joskus pyrkiä jonnekkin. Ei tarvitse olla iso unelma, mutta joku unelma. Tavoitteisiin tai unelmiin pääsee kun sä pystyt kuvittelemaan sen silmissäsi.
Joskus terveydenhuollon ammattilainen pyysi minua sulkemaan silmät ja kuvitteleman itseäni turvalliseen paikkaan ja antoi minulle peiton ettei minua palelisi. En muista missä yhteydessä minulla oli sitten tämä "turvaton" olo, koska piti kuvitella turvallisuutta, mutta muistin sen ohjeen eräänä päivänä jostain syystä. Nykyään se turvallinen paikka ei ole enään sama kun koitan sen luoda mielessäni. Turvapaikka on muuttunut, ei merkittävästi, mutta kuitenkin. Silloisessa turvapaikassani oli eräs läheinen ystävä, hänen kanssa oli turvallinen olo ja hänen kanssa pystyin kuvittelemaan myös sen, että hän on ja pysyy tulevaisuudessani. Näin ei käynyt, mutta:
Relationships come and go, but nobody can take away your dreams.
Ensimmäinen tavoitteeni/unelmani on se, että saisin tämän kouluvuoden suoritettua loppuun asti enkä jättäisi sitä kesken, en missään nimessä, en missään tapauksessa. Tiukkaa tekee, mutta tehkööt. Joskus ei voi kun vain mennä eteenpäin, tehdä niitäkin juttuja, joista ei pidä, mutta kaikkea ei tuoda sinun eteesi hopealautasella. Monesti, ja yleensä, kaiken eteen täytynee tehdä töitä. Ilman hikeä, tuskaa ja kyyneliä ei voi tulla hyväksi, ei voi olla huippu. Joskus täytyy nähdä vaivaa, mutta lopussa sen kaiken tuskallisuuden unohtaa iloiten siitä hetkestä ja "voittaja-olosta".
En luovuta koulukäyntini suhteen. Tämä on jotain josta pidän. Minä rakastan sitä kun menen koululle ja saan hiljaisen luokkahuoneen nauramaan kommentillani. Minä pidän siitä tunteesta kun joku sanoo, että he ovat kaivanneet minua käytävillä/tunneilla. Pidän koulun kahvista ensimmäisellä aamutauolla. Pidän uusista haasteista ja pidän siitä kun opin jotain uutta. Pidän siitä kun pääsee tutustumaan paikallisiin yrityksiin. Pidän juttelemisesta ja ihmisten kanssa seurustelemisesta. Aina en vaan osaa ilmaista itseäni kirjallisesti, mutta yritän.
Kommentit