Siirry pääsisältöön

booze you give me


Raivostutti taas tänä aamuna lukea Helsingin Sanomat -nimistä lehteä (27.4.2012). Nautin siitä, että artikkeli herättää minussa tunteita - siitä tiedän, ettei puolivuotiastilaukseni kyseistä lehteä mene hukkaan. Ketuttaa tämä nykynuorten ja -lasten hyyssäys. Rajoituksia, rajoitteita, kieltoja, mitään ei saisi tehdä, mitään ei saisi kokeilla, puuhun ei saisi kiivetä -- voi vaikka tippua alas, kuten omena. Yhteiskunnalla on viksahtanut käsitys siitä, että nykynuoret tai tulevat nuoret eivät selviytyisi. Olivatko asiat sitten mullistuttavan erilaisia ennen 2000-lukua. Alkoholi vei ihmisiä hautaan, joten nyt vuonna 2012 ehkä voitaisiin asian eteen tehdä jotain? Mainnonnan rajottaminen entisestään - sehän on "loistava" idea. Urheiluseurojen päätukijoita  löytyy mm. panimoista.

"Älä tee sitä, älä tee tätä, älä mene kauppaan, älä poistu kotoa, voiei - katsoit pornoa, voiei - maistoit olutta! Oh my god. Nykynuoret ovat ihan kamalia, joten heitä pitää varmaan rajoittaa."

Sosiaali- ja terveysministeriön tuore lakiluonnos kieltäisi mietojen alkoholijuomien ulkomaininnan ja muun yleisissä tiloissa näkyvän mainonnan kokonaan. Televisiossa alkoholia saisi mainostaa vasta kello 23:n jälkeen nykyisen kello 21:n sijaan. Kielto koskisi myös radiota.

Minusta on jotenkin outoa, että eikö lakiluonnoksia voisi miettiä inhimmiliseltä kannalta? Totta, lakeja pitää olla. Totta sekin, että alkoholimainnon ei tarvitsisi liittyä posiitivisesti iloisiin ihmisiin. Mainokset voisivat olla ironisia: värejä ja kuvia -- ainoastaan surullisia värejä. Se on varmaan mainostoimistojen pohdittavana, mitä he voisivat tehdä taataaksen sen, ettei mainoksista tulisi liian edustavia alkoholille, kun alkoholi on pahasta -- väärin käytettynä

Alkoholi tuhoaa maksan (ehkä, lopulta, jossain vaiheessa) ja ihmiset sairastuvat ehkä jopa alkoholismiin, jolloin ainoastaan alkoholin saavuttama 'hyvänolontunne' on ainut, jonka he tietävät. Lopulta he ehkä kuolevat, tai raitistuvat. Jokainen aikuinen ihminen on varmasti jossain vaiheessa maistanut alkoholia tai jotain tuotetta, joka sisältäisi alkoholia. Myös ne, jotka ehdottavat lakeja. 

Nuorten ja lasten kasvatus, sivistys, käytöstavat, humalahakuisuus. Kodin tehtävä? Eikö ehkä lapsen ja nuoren vanhempien pitäisi vähän vahtia jälkipolvensa perään etteivät he joisi jatkuvasti alkoholia ja antaisi joskus sen lapsen tai nuoren maistaa alkoholia kotona? 

Minulle on ihan sama, kuinka paljon joku juo ja juoko joku nuori itsensä humalaan tai sairaalaan, mutta siinäpähän sitten oppii. Tai ei. Jos alkoholi vie mennessään, niin ehkä se oli jokaisen oma murhe tai niitten läheisten, jotka eivät auttaneet vaikkakin ongelma yleensä käy ilmi aikasemmin. 

Jokainen kuolee joskus, joko yllättäen tai sitten muista syistä. Periaatteessa nuoruus on sitä aikaa, jolloin kokeillaan kaikkea, tehdään isoja valintoja myös opiskeluun liittyen, koetaan ensimmäiset sydänsurut, mahdollisesti poltetaan, ihminen kasvaa ja kehittyy, kypsyy. Maistaa alkoholia. Elämäntavat oman ja ympristön ovat NE, mitkä vaikuttavat myös käytökseen. Lapsesta tai nuoresta voi peilata monia asioita, hän imaisee itsensä kaiken uuden tiedon, kaiken jännän, oppii jatkuvasti jotain. Onko se sitten hyvää vai huonoa, se on ympäristöstä taas kiinni.

Lasten kanssa, varsinkin heidän kasvaessa, pitää puhua. Se on elintärkeää, jotta tiedät, mitä lapsellesi kuuluu. Tiedät, missä hän suunnilleen liikkuu ja suunnilleen olet perillä hänen kavereistaan. Sinun ei tarvitse hengailla heidän kanssa - ei tarvitse olla "bestis", mutta jälkipolven pitäisi olla helppoa puhua omien vanhempiensa kanssa, koska vanhempien kuuluu rakastaa lapsiaan ehdoitta (?). Oma lapsihan on kullanmuru - pieni ilo, piristys. Tai niin se voisi tai pitäisi olla, tietenkin on ihmisiä, jotka pyöräyttävät mukuloita ihan huvikseen, mutta peruslähtökohta ja ideaalitilanne olisi, jos lapsi on rakastettu ja hänestä pidetään huolta.

Alkoholin mainonnan lisäkielloilla ei mielestäni saavuteta ainakaan sitä, että joku lopettaa juomisen tai etteikö nuoret joisi tai polttaisi tupakkaa. 

Tupakat menivät piiloon tiskin alle - huomattavasti vaikeutti myyjien kassatyöskentelyä ja kassajonot eivät liiku yhtä jouhevasti kun arvotaan, mikä tupakka on mikäkin numero. Oppilaitoksessakin (täällä meilläpäin) kiellettiin viime syksynä tupakointi koulualueella kokonaan. So what?

Opiskelijat menivät koulualueen ulkopuolelle ja nyt kadut ovat täynnä natsoja. Jos tarkoituksena oli lopettaa opiskelijoiden tupakointi, niin se on onnistunut aika huonosti. Lähinnä bussipysäkillä norkoilevat oppilaitoksen opiskelijat aiheuttavat ohikulkijoissa pelkoa. Ohikulkijan pitää kävellä läpi 20-opiskelijan ryppään, niin jokainen nuorempi koululainen ainakin varmaan kokee sydämensä lyövän nopeampaa, kuin yleensä.

Jos tämä alkoholinkielto otetaan sen takia, että "lapset ja nuoret kärsivät" (kun äiti ja isi eivät ole läsnä, ja koulussakaan ei valistusta ole ja lapsilla on huono olo, joten juovat sitten mainostettua alkoholia) -- niin ehkä pitäisi myös kaikki keksit, leivokset, limsat, sipsit, roskaruoka julistetaa mainoskieltoon. Väittäisin, että lihavuus, varsinkin lasten ja nuorten, on ehkä samoissa mittakaavoissa. Ylipaino johtaa myöskin erilaisiin sairauksiin, jopa kuolemaan asti voi joku syödä itsensä hengiltä.

Mene läheiseen ruokakauppaan: sipsipusseja iloisissa reissä. Karkkeja iloisissa väreissä, sateenkaaren jokaisessa värissä - iloisia, hyviä värejä, namnam. Miksi kielletään alkoholi ja tupakka, joita on kuitenkin vaikeampi lasten ja nuorten hankkia/saada (ainakin periaatteessa pitäisi olla), kuin karkit, sipsit ja limsat? Sokereita, rasvoja ja kaikkia turhia E-koodeja. Ihan oikeasti, onko siinä mitään järkeä, alkoholin mainonta pannassa, mutta ole hyvä ja syö munkkeja, niin paljon, että napa paukkuu?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...