Siirry pääsisältöön

you've had french fries

Olen viimesten parin kuukauden aikana tehnyt ruokia käyttäen hyväksi sellasia ainesosia, joita en yleensä ole ikinä ennen käyttänyt (en ole tehnyt kyllä ruokaakaan käytännössä aiempina vuosina ainoastaan itselleni - kun mielestäni puurot ja hedelmät olivat ihan ok ja saihan sitä käytyä sitten kavereilla tai kavereiden kanssa ulkona syömässä:)



Olen käyttänyt ruuanlaitossa entistä enemmän mantelijauhoja, varsinkin, kun olen tehnyt: feta-pinaattipiirakkaa tai rahkapiirakkaa. Kerran tein myös punaisen linssikeiton - olin vain hämilläni kun liuotuksen yhteydessä linssini juuttuivat siihen astiaan kiinni, jossa niitä liuotin. (niitä piti vissii ehkä vaan ja ainoastaan huuhdella) .. kaikesta huolimatta: hyvää keittoa!



Kesäkurpitsakin on minulle vähän hassu tuttavuus - viime vuoden puolella olin valmistamassa Ratatouille - nimistä ruokaa, mutten ollut varma, että pitäisikö se vihreä kurkun näköinen kasvis kuoria vai riittääkö vaan peseminen. Ja KVG antoi hieman ristiriitaisen vastauksen. 
Kesäkurpitsaa ei tarvitse kuoria. Tosin suurten kesäkurpitsoiden kuori on kitkerä ja se kannattaa poistaa.
Tuloksena oli se, että pohdiskelin sitä, onko kesäkurpitsani tarpeeksi suuri ollakseen kitkerä. Facebook-statuksessa kysyin jelppia ja sitä tulikin. Lopulta en kuorinut kesäkurpitsaa, poistin vaan molemmista päistä n.2cm pätkän ja paloittelin sen. Oli aika maukasta Ratatouillea.

Olen aika kaikkiruokainen. (paitsi maksaa en syö, muutaku maksamakkaran muodossa)

Äsken tein vähän erilaisia ostoksia netissä, ostoskoriini päättyi seuraavanlaista matskua... mantelijauho, kookosjauho, hamppujauho .. parapähkinöitä, pennepastaa .. amaranttia ? .. sekä mustia riisinuudeleita. Pidän erikoisuuksista - ruuassa, mutta ongelmana on, etten osaa tehdä niitä. Ei välttämättä ole osaamisesta kiinni - ei ole vaan tullut koskaan tehtyä. Lähinnä kaikki on melko harkittuja ostoksia - mitä voi käyttää leivonnassa, paitsi  mustat riisinuudelit. Niitä otin vain ja ainoastaan sen takia, kun tuoteselostuksessa luvataan niiden värin muuttuvan purppuraksi. Must-try-might-be-good.

Gluteeniton eksoottinen nuudeli on valmistettu pähkinäisen makuisesta mustasta riisistä. Muuttuu syvän purppuraksi keitettäessä. Ravintorikas, sisältää mm. rautaa, kalsiumia, B-vitamiineja, sinkkiä ja seleeniä. 

Yum! Maukkain ja jännän makuinen keitto:
Roasted Cauliflower Soup With Sunseeds Herb Oil

Eh.. Oudoin ruokalaji, mitä olen ikinä syönyt:
fasaani consomme

Hmm.. Uusin, erikoisin tuttavuus:
escargots

Yay! .. pihvi, jota en polttanut + halloumi, joka oli uutta makunystyröille
medium beef tenderloin with pepper plus halloumi cheese on side

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.