Juuri se hetki, kun olen käpertynyt junassa sikiöasentoon ja painanut pääni vasten laukkuani, mietin: Miksen voinut pakata sukkia? .. Pääni alla on kovaa pintaa, digitaalikelloni vilkkuu 5:05. Olen ollut hereillä valtavan pitkään enkä välitä. Juna on ravistanut melkoisesti ja ihme sinällään, että se on vasta 20 minuuttia myöhässä.
Sen pienen eronhan se kuroaa nopeasti loppumatkasta umpeen eikä tämä toivottavasti pysähdy Tampereella pidemmästi kuin tarvii. Olen ollut syventyneenä kirjaani, jonka ulkokannessa on kettu ja kansien sisällä tapahtuu paljon epämiellyttäviä asioita.
Luen ja luen ja luen, nyt lepuuttelen silmiäni.
Kuulutus junan saapumisesta, mutten huomioi sitä. Pureskelen kirjan tapahtumia mielessäni ja koen, että henkilöihin voi samaistua, jokainen voi kuvitella tapauksen työ-, opiskelupaikalleen.
Ikärasismia, ennakkoluuloja.
Ennakkoasetelma uhriudesta ja rikollisista. Hulluutta ei voi teeskennellä, hulluksi ihminen tulee ympäristön asettamisista vaatimuksistaan ja hullun tunnistaa pätevä, toinen hullu tai valkotakkinen mies, kun tunnustan sen ja itket hänen edessä.
Kommentit