Voi olla pehmeä elämän raapaisu.
Voi olla kova elämän raapaisu.
Raapaisu kuin kosketus pirun.
Raapaisu viiltää kuin lasinsiru.
Raapaisu vierailul kävi,
uskottelin, ettei miti hätii.
Sitten meni terve järki,
sekos ja kaiken särki.
Musta pisara, itsehillintä pettää
kohta lisää vierii vettä.
Hällä väliä, aloin riehuun
pahalt tuntui kun sisäl kiehui.
Kyyneleet kuin terva,
näillä poskil vierii harvaan.
Tää tila poikkeus on,
olo on vaan voimaton.
Elämässä erilaist tapahtuu
kuin tonni kivi olisi vastus.
Kun jää yksin maailmaan tyhjään
ei mikään auta yhtään,
en pysty olemaan avoin,
en kenellekään millään tavoin.
Istun puun juurel,
kaikki näyttää kovin suurelt.
Olo kovin pieni on,
pyrin nousemaan piakkoin.
Jos kauan pimeäs kuljen,
sydämeni muilta suljen.
Niin kauan kun virtaa suonis veri,
en aio antaa periks.
Kommentit