Paganini ja Paholainen by Lars Kepler
622 sivua
Hengästyttävän vauhdikas trilleri arkaluontoisista asekaupoista, kiristyksestä, viulunsoitosta - ja kuolemankin ylittävästä sopimuksesta paholaisen kanssa.
Lukupläjäyksenä melko hyvä, vaikkakin aluksi tuntuu, että junnataan hieman paikallaan ja mitä yhteistä on eräällä tapahtumalla toiseen tapahtuneeseen, jota kirjassa käsitellään. Pikkuhiljaa, pala palalta, tarina alkaa muodostumaan, palapelin paloja on, mutta ne eivät sovi keskenään mutkattomasti. Henkeä pidelleen käännän sivuja, hieman jännityksellä. Petyn, kun tapahtumat eivät etene niin nopeasti, mitä odottaisin ja toivoisin, mutta lukuinnostukseni ei siitäkään huolimatta lopu.
Muistan Joona Linna -hahmon jo edellisestä kirjasta (Hypnotisoija). Hän vaikuttaa erittäin sympaattiselta ja fiksulta suomalaiselta mieheltä, joka ei paljoa ylpeile. Jotenkin ärsyttävänä tekijänä ehkä toimii se, että hän on aina oikeassa ja "rivipoliiseja" kuolee melko paljon tässä kirjassa - voiko yksi ihminen todellakin tappaa näin monta poliisia näin ovelasti?
Kirja lähtee selvittämään erään korkeaprofiilisen miehen itsemurhaa, vieden samallam yös toiseen tapahtuneeseen, metsään ja ajojahtiin. Taistelu aikaa vastaan, ihmisten äärirajoja testaillaan. Lukija kokee jännitystä, mutta sitten pöly laskeutuu. Kaikessa alkaa olemaan järkeä, myös niissä asioissa, missä järjellisyyttä oli aluksi hyvin vaikeata löytää.
En pitänyt tästä kirjasta kuitenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Odotin enempää, koska Hypnotisoija -kirja oli minusta älyttömän hyvä. Paganini-kertomuksessa pikkuhiljaa raoteltiin esiriippua ja annettiin syyllisten hiipiä lavalle. Keskeelliset henkilöhahmot olivat ehkä hieman tylsiä, aika cliché oli eräs naishahmo. Tämä hahmo toi mieleen ns. nainen-blondi-stereotyyppi (nätit kasvot, kiva kroppa, viettelevä hymy), mutta hän kuitenkin osasi käsitellä asetta. (haukotus)
En kuitenkaan malta odottaa syksyä, kun Lars Kepleriltä ilmestyy Tulitodistaja. Silti suosittelen kirjan lukemista, mikäli yhtään jaksaa, viittii ja on aikaa. Ei ollut tuntien menetys eikä jokainen kirjailijan kirja voi olla hyvä, ehkä tämä kirjoitettiin liukuhihnatilauksesta, ehkä ei. En tiedä enkä spekuloi. Pettymys oli, kun odotukset olivat korkeammalla.
Saastat by Lotte&Sören Hammer
422 sivua
Kouluun tulevat lapset kohtaavat karmean näyn: liikuntasalin katosta roikkuu viisi alastonta, silvottua miehen ruumista. Etsivä Konrad Simonsen murharyhmineen on ymmällään. Keitä uhrit ovat? Mikä on raakojen veritekojen motiivi? Miksi ruumiit on tuotu koululle?
Suoraan Paganini -maailmasta siirryin tanskalaisten sisaruksien tuotantoon. Kirjassa minua viehätti alunperin sen nimi, sitten mikä? miksi? .. Teon brutaalius. Kerkesin tänään lukemaan yli sata sivua, kuvittelin tapahtumat päässäni. Aika kamalaa, en ihmettele, miksi poliisi ja toinenkin oksensivat tämän kirjan rikospaikan nähtyään.
En malta odottaa, että saan tietää kaikki taustat teoille ja kaikki selviää. Luulen tietenkin tietäväni, miksi miehet roikkuiat katosta ja arvelen, että keitä on ollut tekojen takana. Osaksi syyllisten naamioita myös vedetään ronskilla kädellä pois heidän naamojensa edestä. Heitä paljastetaan yksi kerrallaan, ja minun tehtäväni on tulevina päivinä ottaa selvää, että onko aavistuksissani mitään perää vai onko minua vedätetty höplästä.
Suoraan Paganini -maailmasta siirryin tanskalaisten sisaruksien tuotantoon. Kirjassa minua viehätti alunperin sen nimi, sitten mikä? miksi? .. Teon brutaalius. Kerkesin tänään lukemaan yli sata sivua, kuvittelin tapahtumat päässäni. Aika kamalaa, en ihmettele, miksi poliisi ja toinenkin oksensivat tämän kirjan rikospaikan nähtyään.
En malta odottaa, että saan tietää kaikki taustat teoille ja kaikki selviää.
Kommentit