Siirry pääsisältöön

my week in pictures

 I love taking pictures - they don't have to have a "WOW WOW WOW" -factor, but as they say: "A picture is worth a thousand words" .. So I have been taking pictures, uploading them to Instagram and now here. My week started awesome - it was about to be the best week ever. Finnish baseball games, soccer tournament, work, sun, joy, dogs, running, entrance exams, Haaga-Helia, friends, laughter. It was mainly all that, but had a bit sad twist at the end, which might jeopardize my this month's plans. (a lot)

woke up - made my bed

drank a cup of coffee

saw an airplane

drove by a factory

went to baseball practise

took a walk at the park

drank some water

walked

 watched a dog yawn

baked!

bakings on a neat plate

played some baseball

participated in entrance exams

ran Cooper - 2900m

baked some more


 bought headphones - sweat proof !

enjoyed the weather before our football tournament started 

ended up here 

.. with a condition: contusio genu 

got flowers from a co-worker "Get well soon!" 

and still: remembered to smile 

 The world always looks brighter from behind a smile.




That was my week. All mine. My moments of joy, my moments of laughter, my moment of tears. Cried my heart out when I took a fall at the soccer match. Enjoyed the heck out of my every moment in Vierumäki - Haaga-Helia's entrance exams. Remembered, how I do like sports, how once in my life it used to be my entire life.










Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Nanna87 sanoi…
Kiva viikko! :D PS. itsehä en päässyt edes pääsykokeisiin vaikka hain myöskin vierumäelle :(
11. kesäkuuta 2012 klo 13.55
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »