Siirry pääsisältöön

tv-series I've enjoyed

Kaikki sarjat, joista olen nauttinut syksystä kevääseen - ovat nyt kesällä tauolla, pari sarjaa valitettavasti on tullut tiensa päähän eikä niitä enää näytetä. Toisaalta, ehkä ihan hyvä, kun Despiksiä oli jo ollut kahdeksan tuotantokautta ja hyviin saivat tuottajat sen "wrapped up". 

Myös televisiosarja House loppui. Minun mielestäni sarjan viehätysvoima katosi, kun eräs hahmo siirtyi pois "vakiocrew"'sta. Tottakai, ymmärtäähän sen, että ihmiset eivät voi jumittua samaan paikkaan ja näyttelemään samoja hahmoja. Parempi ehkä, että sarja loppui ja sai ihan hyvän päätöksen, enneku sarjan taso olisi tipahtanut kokonaan.

Odotan pienellä innolla televisiosyksyä, jotta muutamat hyvät sarjat jatkuisi ja voisin tunnin, kaksi päivässä nauttia televisiosarjan aiheuttamista tuntemuksista. Huomaan, että lähes jokaisen sarjan kohdalla, joka minua on koukuttanut -- elän suuria tuntemuksia, olen itkenyt ja nauranut. Olen huomannut sydämeni tykytykseni kiihtyvän, adrenaliini on virrannut suonissani. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä lempisarjojeni parissa.


Revenge // Kosto

Pitkään kostoa suunnitelleella Emilyllä on vihdoin tilaisuus tasata tilit menneisyyden kanssa!

Jostain syystä tähän sarjaan jäi koukkuun - se veti puoleensa. Osakseen ehkä sen takia, kun salajuoni ja menneisyys kiehtoo ja henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia. Victoria (Madeleine Stowe) näyttää ihan noidalta ja sellainen hänen henkilöhahmonsa myös on. 


Dexter
Päähahmon esittäjä on Michael C. Hall - mielestäni melko ilmeikäs ja persoonaalisen näköinen. Hänen hahmonsa esittämä ristiriitaisuus ja kiinnijäämisen mahdollisuus on hyvin mielenkiintoinen asetelma. Sarja ei pelkästään keskity siihen hänen tappotöihin, vaan hänen suhteisiin muihin ihmisiin. Olen katsonut kaikki tuotantokaudet - olen itkenyt ja jännitänyt Dexterin kanssa. Oikeus otetaan omiin käsiin - jokseekin hyväksyttävää omassa mielessäni, ainakin tässä sarjassa, vaikkei sitä oikeassa elämässä saisikaan tehdä, vaan täytyy noudattaa marssimajärjestystä.


Rules of Engagement
Ihanteelinen "aivot narikkaan" - hömppäsarja. Ihania henkilöhahmoja, hölmö Adam, karski Jeff, pari naista ja pariskuntien tuttuja. Sarja kertoo kahdesta pariskunnasta ja heidän eri elämäntilanteista sekä heidän tutusta ja hänen ihmissuhdekuvioistaan. Viihdyttävä lähes 30-minuuttinen pläjäys, joka saa joskus pohtimaan parisuhdetta hieman eri kantilta.



The Walking Dead
Sarjassa joukko ihmisiä on selvinnyt zombiepidemialta ja yrittää löytää turvapaikkaa zombien valtaamasta Amerikasta. 

Ensin en pitänyt sarjasta, katsoin pari jaksoa, mutta sitten yhtäkkiä. NAPS! Ja olin koukussa, toinen tuotantokausi oli ehkä hieman hidastempoinen jossain kohti ja katsoin telkkua huutaen: "Nooo, stupid, whyy?" .. En ole pahemmin tykästynyt Zombeihin enkä ole ennemmin paljon Zombie-juttuja katsonut, mutta tässä kiehtoo taistelu selviytymisestä. Jännitän iltamyöhällä, että selviikö minun lempihahmo vai joutuuko hän hyökkäyksen kohteeksi. Jos eka jakso ei iske, katso ihmeessä myös toinen - voit yllättyä.

Kaikille tämä sarja ei sovi sen brutaalisuuden&väkivaltaisuuden takia.

Tämän sarjan aikana tunsin jossain kohtaan ällötystä ja inhoa, mutta myös löysin itseni itkua tihrustelemasta ja nauramasta aika ajoin. Aihe on vakava, ja sitä jaksaa katsoa, kun haluaa oikeastaan tietää, että selviikö muutamat hahmot ja pääseekö ihmiset takaisin sivilisaation pariin ja pääseekö zombiesta eroon vai jäädänkö kiertämään kehää ympäri Amerikan eri osavaltioita.




All pictures from www.google.fi > pictures

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.