Siirry pääsisältöön

auringon alla

olet vahvempi kuin tiedät, kipua voit kestää
enemmän kuin uskot joten muu ei pysty estää
paitsi ainoastaan sinä, kärsivällisyyttä
turpiin et tuu ikinä ottamaan ihan syyttä
Mariska - Rajaton
Kuinka pieleen joskus menisi, niin itsensä päätettävissähän on SE, että miten siitä suosta nouset. 


Tänään olisi työpäivä, kolmas päivä putkeen - eilen kävelin kotiin töistä ja soittelin entisille tutuille. Kyselin kuulumisia. Ei ehkä ihan järkevintä aina, mutta kun jonkun kanssa on joskus tutustunut, niin voisi jatkossakin olla tuttava.

Työpäivän jälkeen ajattelin suunnata pyöräilylenkille, huomenna aamusta salille. Illalla pyöräilemään, toivon nyt vaan, että aurinko ei menisi piiloon huomenna, kun en ole sitä nähnyt pitkiin aikoihin, joko on tullut oltua töissä tai on satanut vettä ihan urakalla. Rusketusta voisi tehostaa, hieman, ja jatkaa Stephen King - Kuvun alla -kirjan lukemista. 
Tunnisteet:

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hei,
Mulle on tehty 2001 polven eturistisiteen repeämän takia leikkaus. Hyvin meni. Sen jälkeen on juostu 7 maratonia...eikä todellakaan polven kanssa ole ollut ongelmia:) Tsemiä leikkaukseen siis!

Eksyin tänne siis kalorilaskurin Riekkosena:)
2. elokuuta 2012 klo 10.02
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.
Lähetä kommentti
surf away »