Toisia ihmisiä tarkkailemalla oppii aina jotakin uutta. Mitkä ovat ihmisen sisäänopitut käytöstavat? Millasia ovat hänen ilmeet?
Opit lyhyessä ajassa aistimaan, milloin toinen on äkänen, milloin hän on surullinen ym. Vaikka yksilö miten yrittäisi naamoida oman ärtymyksen, esimerkkinä, niin eihän se onnistu, jos jonkun toisen seurassa olisi viettänyt enemmän aikaa. Se toinen aistii kaikki tuntemuksesi, et voi piiloutua, ärsyttävää, mutta toisaalta palkitsevaa. Ei tarvitse sanoa mitään, kun toinen jo tietää.
Sen takia, ehkäpä, onkin aina ollut houkuttelevaa vaihtaa maisemia, kun joku muuttuu läheiseksi tai tuttavallisemmaksi. Ikinä kukaan ei saisi sinusta selkoa, sinua ei pystysi lukemaan kuin avointa kirjaa, tahallinen muuri sinun ja muitten välissä. Sinä muita vastaan. Maailma ympärilläsi, mutta kukaan ei tiedä, mitä ajattelet. Se on kivaa, mutta voiko silloin ihminen elää täysillä? Voiko olla täysin avoin, aidosti läsnä? Ihan kun aina yrittäisi salailla jotain, vaikkei salaisikaan, ainakaan tarkoituksellisesti.
Kuitenkin. Olet piilossa. Et avaudu. Vaihdat maisemia. Joku voisi sanoa sitä pakenemiseksi?
Onhan se kivaa, kun on läheisiä kavereita, jolle avautua, mutta silloin pitäisi luottaa? Etkö sinä luota? En minäkään. Paljon. Moniin ihmisiin ei pysty luottamaan vaikka miten pitkään olisi jonkun tuntenut, mutta tiedostaa juurikin sen, että toinen on epäluotettava. En kuvittelisi ikinä, että voisin satuttaa jotakuta, joka on minulle tärkeä, tai vaikka olisi vähemmänkin tärkeää, mutta miksi ilman syytä, tahallisesti, joku haluaa satuttaa jotakuta?
Ihmissysteemi ja välinen vuorovaikutus on hienoaa, mutta systeemi mättää joskus, kun on viallisia virtapiirejä. Piiri, joka käryää, jopa melkein pamahtaa ja silloin jälkikin on sen näköistä.
Kukaan ei varmasti haluaisi satuttaa jotakuta, mutta joskus päässä vaan kaikki kiehuu? Silloin voisi ehkä vaan satuttaa hieman itseään? Miksi sotkea muita jo sotkeentuseen piiriin, jossa komponettien välinen vuorovaikutus ei toimi? Olisiko silloin maisemavaihdos kyseessä? Tai joku, joka osaisi fiksata virtapiirin?
Muussa tapauksessa, jos kaikki pelittää eikä ylikuumene jatkuvasti, ei ole varmaan isoa syytä paeta? Vaihtaa maata, kaupunkia? Voi toki lähteä pois ja nähdä maailmaa, mutta jos ei oikeastaan haluaisi, mutta pelkää päästää ketään lähelle? Ehkä joskus se tekisi hyvää, olla avoin, ilman naamiota. Ripaus onnea ja avoimuutta. Aitoja ihmisiä, oikea ystävä, elämästähän pitää nauttia ja jaettu ilo tekee enemmän kuin yhden ihmisen onnelliseksi.
Kommentit