Siirry pääsisältöön

in omnia paratus


I am ready for anything the future has in store for me!


.. no nyt on tänään hankittu myös uudet 'pitkän matkan' K2 rullaluistimet, vaikken niitä kykene käyttämään tänä vuonna (polven tähystys 060812).. mutta pitävätpähän seuraa täysjousitetulle maastopyörälleni ja lautailukamoilleni, jotka juuri viime talvena oon hankkinut !


Haluan pysyä positiivisena ja yritän löytää tietoja ihmisistä, jolla on ollut polven ACL-leikkaus, hyviä kokemuksia .. mutta jostain syystä löydän vaan huonoja, negatiivisia juttuja ja ihmiset ympärilläni sanovat:

 "Sinun pitäisi lopettaa urheilut tollaset, kontaktilajit, ei mitään. Alat juoksemaan ja uimaan."

Pitäisi, mutta mitä minä haluan? What am I passionate about? Minä en niin älyttömästi pidä juoksemisesta, en niin älyttömästi tykkää uimisesta (uin koiraa, muuta en osaa)

Ihme, ettei lautailua oo kehotettu lopettamaan, viime talvena kuitenkin tulin hyppyreistä alas melko vauhdilla ja silläkään reissulla en ihan haavereilta välttynyt.

"Tuli testattua mahdollinen osteoporoosi ei-niin-puhtaalla laskeutumisella ilmalennosta. Luut ehjät vielä, joten maidonjuonti ei ole ollut ihan turhaa.."


Sattuuhan niitä haavereita, kun on ja elää. Miksi antaisin pelkojen voittaa elämänhaluni ja kiinnostuksen eri juttuihin? Pelossa eläminen .. Voiko sitä sanoa enää edes elämiseksi?

Enhän tee mitään typerää enkä tieteellisesti ryhdy sellaisia harrastamaan, jotka ovat ihan totaalisen extreme-lajeja .. Kaikilta muiltakin tahoilta voisi turha lässytys ja huolehtiminen loppua. Minun elämä, minun päätökset, olen aikuinen ja ja .. tosin, haluan kokeilla joskus sen benji-hypynkin !
Tunnisteet:

Kommentit

Mika sanoi…
Samaa mieltä. Voit juosta tuolla ulkona vaikka kypärä päässä ja kuolet kun joku rattijuoppo ajaa ylitsesi jalkakäytävällä. Ei elämää voi elää pelkojen ja uhkakuvien perusteella. Aina kannattaa punnita että mitä saan ja mitä en kun tekee niin tai näin. Yleensä aika helposti tietää mikä on hyväksi itselle. Vain itse tietää miten paljon jotkut asiat merkitsevät ja miten ne tekevät elämästä merkityksellisen.

No fear, ja niin pois päin.
13. heinäkuuta 2012 klo 16.16
Kristina sanoi…
@Mika: niihän se on, eihän peloissaan kannata olla, kun eihän siinä ole mitään järkeä. Juuri luin kun yli 11-vuotiaan pojan yli joku ei-humalassa oleva ajoi vesijetillä. Jos jotain on sattuakseen ni taatusti sattuuki. Kohtalo ja sitä rataa. En ole huolissaan, mutta ehkä saatan kuitenki aloittaa Golfin peluun jossain vaiheessa :)
16. heinäkuuta 2012 klo 11.33
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...
2 kommenttia
surf away »

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...
4 kommenttia
surf away »