Siirry pääsisältöön

in omnia paratus


I am ready for anything the future has in store for me!


.. no nyt on tänään hankittu myös uudet 'pitkän matkan' K2 rullaluistimet, vaikken niitä kykene käyttämään tänä vuonna (polven tähystys 060812).. mutta pitävätpähän seuraa täysjousitetulle maastopyörälleni ja lautailukamoilleni, jotka juuri viime talvena oon hankkinut !


Haluan pysyä positiivisena ja yritän löytää tietoja ihmisistä, jolla on ollut polven ACL-leikkaus, hyviä kokemuksia .. mutta jostain syystä löydän vaan huonoja, negatiivisia juttuja ja ihmiset ympärilläni sanovat:

 "Sinun pitäisi lopettaa urheilut tollaset, kontaktilajit, ei mitään. Alat juoksemaan ja uimaan."

Pitäisi, mutta mitä minä haluan? What am I passionate about? Minä en niin älyttömästi pidä juoksemisesta, en niin älyttömästi tykkää uimisesta (uin koiraa, muuta en osaa)

Ihme, ettei lautailua oo kehotettu lopettamaan, viime talvena kuitenkin tulin hyppyreistä alas melko vauhdilla ja silläkään reissulla en ihan haavereilta välttynyt.

"Tuli testattua mahdollinen osteoporoosi ei-niin-puhtaalla laskeutumisella ilmalennosta. Luut ehjät vielä, joten maidonjuonti ei ole ollut ihan turhaa.."


Sattuuhan niitä haavereita, kun on ja elää. Miksi antaisin pelkojen voittaa elämänhaluni ja kiinnostuksen eri juttuihin? Pelossa eläminen .. Voiko sitä sanoa enää edes elämiseksi?

Enhän tee mitään typerää enkä tieteellisesti ryhdy sellaisia harrastamaan, jotka ovat ihan totaalisen extreme-lajeja .. Kaikilta muiltakin tahoilta voisi turha lässytys ja huolehtiminen loppua. Minun elämä, minun päätökset, olen aikuinen ja ja .. tosin, haluan kokeilla joskus sen benji-hypynkin !
Tunnisteet:

Kommentit

Mika sanoi…
Samaa mieltä. Voit juosta tuolla ulkona vaikka kypärä päässä ja kuolet kun joku rattijuoppo ajaa ylitsesi jalkakäytävällä. Ei elämää voi elää pelkojen ja uhkakuvien perusteella. Aina kannattaa punnita että mitä saan ja mitä en kun tekee niin tai näin. Yleensä aika helposti tietää mikä on hyväksi itselle. Vain itse tietää miten paljon jotkut asiat merkitsevät ja miten ne tekevät elämästä merkityksellisen.

No fear, ja niin pois päin.
13. heinäkuuta 2012 klo 16.16
Kristina sanoi…
@Mika: niihän se on, eihän peloissaan kannata olla, kun eihän siinä ole mitään järkeä. Juuri luin kun yli 11-vuotiaan pojan yli joku ei-humalassa oleva ajoi vesijetillä. Jos jotain on sattuakseen ni taatusti sattuuki. Kohtalo ja sitä rataa. En ole huolissaan, mutta ehkä saatan kuitenki aloittaa Golfin peluun jossain vaiheessa :)
16. heinäkuuta 2012 klo 11.33
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.
Lähetä kommentti
surf away »