Siirry pääsisältöön

intoloop

Polvijutut on tällä aika pinnassa, ne on mielessä, alitajunnassa, ne jyskyttää ohimolla eivätkä jätä minua rauhaan. Olisi parempaa olla jotenkin muussa ajatuksessa kiinni, tarvitsen muuta ajateltavaa, muuta puuhailtavaa. Muttenhän mä pysty juuri nyt siihen, joten näillä eväillä mennään, mitä on.

Aina, kun pystyn kanavoin ajatukseni muualle. Sen takia töissä on ihanaa, voi keskittyä asiakkaisiin, hymyilyyn ja olemalla aidosti läsnä "työtilanteessa". Nyt sairaslomalla pari päivää (mahdollinen ruokamyrkyts ja kuume tai sitten jotain muita outoja oireita suolistossa) ..

---

Poljin eilen pienen lenkin työterveyteen ja takaisin kotiin. Polvi oireilee joka toinen päivä joka toisesta paikasta, joka toinen päivä taas ihan eri paikassa. Toissapäivänä kipu keskittyi enemmän polvilumpion päälle, rutinana. Eilen polveen koski sisäsivulta. Tänään on pakottava tunne molemmissa polvissa. Suurimman osan ajasta polvi pysyy ihan hallinnassaan, en ole syönyt kipulääkkeitä miesmuistiin, minä pärjään tällä kivulla.


Tällä hetkellä särkee koko kehoa ja nivelia, mutta se on luultavasti kuumeen aiheuttamaa.  

Olen nähnyt pieniä unia polvestani, kauhu-unia .. 

Viime viikolla näin unta, että polveni olisi leikannut sellainen lääkäri, joka ei eläessään oo polvea leikannut, ainoastaan peukoiloita ja sitten minulle yritettiin vakuutella, että polvet ja peukalot on vähän samalaisia nivelrakenteita ... (yes, sure they are) 

Viimeyönä unessani minulle kerrottiin, että polveni on mennyt niin huonoon ja kivuliaseen kuntoon ja se pitää leikata ASAP, joten olin kauhussani kuullessani, ettei Tapio Kallio keskeytä kesälomaansa eikä tuu operoimaan minua. Tihrustin taas itkua, kun olin itse valinnut sen lääkärin, joka minut operoisi, joten kyllä mää voin vielä odotella?! 

Aloitin www.intoloop.com aikajanani pitämisen, joka keskittyy pelkästään ja lähinnä ainoastaan ACL-leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen, reeneihin, tuntemuksiin, fyssari käynteihin ... There I'll go deep about this knee I have.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.
Lähetä kommentti
surf away »