Odottavan aika.

Koversin kynsiäni tiettyyn muotoon .. eli pureskelin niitä (pahin tapani) samalla, kun lueskelin kirjettä, joka tuli minulle Terveystalolta. Olen haltioissani, mutta mieltäni taas askarruttaa parisen kysymystä...

• Paljonko hoitokorvauksistani on kulunut rahaa magneettikuviin?
• Paljonko tähystykseni tulee maksamaan?
• Kärsiikö hoitovakuutukseni yhden yön yöpymisen?
• Pitääkö minulla oikeasti olla kirjallinen maksusitomus?

Ensin ajattelin, että voisin olla yön yli sairaalassa, vaikkakin polven tähystys tehdään päiväkirurgiana, mutta yö sairaalassa maksaa muutamia satoja euroja, lähes yhtä paljon kuin jotkut magneettikuvaukset (?), joten mikäli on vaan mahdollista, niin taidan lähteä hakijan kanssa pois samana iltana. Leikkausaamuna täytyy olla täysin syömättä ja juomatta, pitää käydä suihkussa ja poistaa kynsilakat.

Onneksi, kaikki polveani koskevat asiapaperit taitaa löytyä. Röntgen ja magneettikuvat .. (onneksi kävin röntgen kuvani erikseen eräänä päivänä viime kuussa hakemassa!) Minun pitäisi hankkia vakuutusyhtiöltä myös kirjallinen maksusitoumus -- onneksi leikkaukseen on aikaa, joten minulla on aikaa hankkia se maksusitomus. Potilasohjeessa on taas niitä paikkoja, joita en välttämättä osaa heti täyttää kyselemättä jotain joltain henkilökunnan ihmiseltä sinä aamuna.

Olen todella mielissäni ja odotan innolla leikkausta, vähänku odottaisi Joulupukkia. Tuntuu, että ikuisuus ehtii vierähtämään tässä välissä ennen sitä.. Odottavan aika on pitkä, mutta kai se kärsivällisyys palkitaan tässäkin yhteydessä?

Vielä neljätoista päivää töitä ja sitten se on menoa Helsinkiin. Ajattelin, jos menisi jo päivää aiempaa Pääkaupunkiseudulle, ni voisin ehkä käydä Linnanmäellä edeltävänä päivänä. En haluaisi olla hereillä leikkauksessa, voisin nukkua -- toisaalta kiehtoisi katsoa, mitä he oikeastaan tekevät polvelleni. Auttaiskohan matkapahoinvointi siihen näkyyn? En kyllä haluaisi kuunnella, jos lääkäri sattuisi sanomaan "HUPS, väärä polvi tjmv" .. En todellakaan tarkoita, että hän niin sanoisi, vaikka olisihan se hauskaa .. tovin, kunnes itkettäisi.

Ärsyttää vaan se, että olen lukenut erilaisia polvijuttuja ja leikkauksen jälkeisiä tarinoita, mutta mikään niistä ei ole ollut "hyvä" -- on polven kanssa vielä vuoden ja kahdenkin jälkeen ongelmia? .. En halua, että sellainen tapahtuisi minulle, haluan hyvän polven -- terveen polven, tai niin terveen, kuin tästä saa..

Itkettää se varmasti leikkauksen jälkeen, helpotuksesta ja kivusta, ehkä ei niinkään kivusta, mutta helpotuksesta. Iloinen olen siitä, että leikkaukseen on vielä hyvin vähän aikaa, mutta epätietoisuus tulevasta vähän jännittää.