Siirry pääsisältöön

babysteps !

Eilisiltana soitin ihan itku kurkussa yöpäivystäjälle siihen yksikköön, jossa leikkaus tapahtui. Hän vakuutteli, että turvotus ja kiristyksen tunne sekä värimuutos ovat ihan normaaleja. Koskee vaan ihan todella paljon kaikkien fysioterapia liikkeiden tekeminen vaikka niitä pitää kuitenki tehdä vaikka on tuo turvotus ja kipu, koska ne sitten helpottavat.

Paniikinomainen tunne hieman hellitti, mutta kuitenkin.. Ei oikein hymyä tullut, kun jalkaan koski vielä varatessa vaikka ennen tukisidoksen poistamista se oliki jo ihan hyvä. Päivä kerrallaan kuitenkin, vaikka alkuosuus illasta oli hieman huonompi.

Pitelin kylmää jalkani päällä ja keskiyön tuntumassa turvotus olikin jo hieman laantunut, vaikkakin on tuo polvi vielä iso. Kuumekin oli laskenut 37.6 asteesta 37.0 tienoille. Safe zone. 

Sitten minusta tuli onnellinen ja hymyilin. Kaikesta polven turvotuksesta ja kivusta huolimatta kykenin selinmakuultaan nostamaan kantapäätä ilmaan fyssarin ohjeiden mukaan ja ilman käsiä, se vaaditun 20 kertaa, tein kaksi sarjaa ja koukistelin vielä polvea sen päälle, meinasi itku tulla, kun jalka totteli -- babysteps! 

---

Eilisiltaisesta edistymisestä innostuneena oli ihana herätä aamulla. Täynnä intoa ja iloa. Turvotus on vieläkin melkoinen ja kiristää hieman suoraan polven päältä ja hieman jänskättää suoristaa ja ojentaa, kun se tuntuu inhottavalle jollain tapaa, vieras ja outo tunne ehkäpä? Mutta niin pitää tehdä, joten en voi ainakaan satuttaa itseään? Varpaissa ei ole enää puutuvaa tunnetta. Pidän kylmää polvellani.

Aamulla heti melkein heräämisen jälkeen tein päivän ekat jumppasarjat..

  • 20  krt "Polven liikkuvuus" ... koukistusta ja ojennusta, pienet kulmat 
  • 20 krt "Kantapään nosto" .. selinmakuultaan 
  • 20 krt "Polven liikkuvuus" .. vielä kerran (ei mee ihan suoraksi jalka, enkä ihan loppuun 90 asteen kulmaan kehtaa vetää, kun en halua vahingossakaan "ylikoukistaa" sitä)
Summa summarium. Hyvälle tuntuu, ainut, mikä minut hieman ärsyttää on, että joku naapureista tupruttelee parvekkeella ja jonkin verran (onneksi, todella vähän) tupakansavuja tulee oven kautta sisälle aiheuttaen huonoa oloa, mutten voi oveakaan sulkea, koska minulla on todella lämmin olo.

Fyssarin liikkeitä vielä jää jonkin verran keskipäivään, iltapäivään ja ihan iltaan suoritettavaksi, mutta pyrin tekemään suurimman osan ennen iltaa, koska illasta polveni yleensä turpoaa kaikesta rasituksesta ja "kävelemisestä".

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mulla jalka oli "paketin"avauksen jälkeen aika kellertävä, ilmeisesti desinfiointiaineen ja leikkauksessa muodostuneen "kuonan" takia. Jonkinlaista punoitusta tuli säären myöhemmin kun pidin jalassa sidettä yöllä ilmeisesti vähän turhan kireällä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...