Tänään kävelen jo nopeammi ja lähes "normaalin" olosesti, vaikkakin kävelysauvolla, mutta kuitenkin! Viides vuorokausi leikkauksesta. Näyttää valoisalta ja olen onnellinen, kun pystyin tekemään myös koko suunnitellun fysioterapian määrämään sarjan (3 erilaista liikettä, 20 toistoa)
Huonoja päiviä ja hyviä päiviä tulee olemaan, mutta auttaa paljon, jos ottaa ainoastaan pari tuntia kerrallaan ja miettii vaan ensi kevättä, kun jalka on kunnossa ja pääsee taas hakeutumaan Vierumäelle kouluun..Meinasi tulla itku onnesta, kun tunsin etureidessä lihasvärähtelyjä. Pieniä, mutta värähtelyjä jännityksessä. Hieman kiristää reiden ulkosyrjästä, johon ilmeisesti on tehty tähystysreikä, kun siinä on nyt lappu päällä, muttei oo hakasta.(ku nyt keväällä jäi sen 1.20 pisteen päähän)
.Kuvia jalasta.
Polveni "maassa"
Polveni ojennusliikkeessä koukistuneenä reisilihaksien avulla.
Vasemmalla ei-operoitu jalka, oikealla operoitu raaja.
Polvi on edelleen turvoksissa, mutta se ei haittaa. Lämpöäkin on jonkun verran, mutta loppujen lopuksi oloni on melko hyvä (ainakin olosuhteisiin nähden). Panacodilla on ollut tietenkin haittavaikutuksia elimistön toimintaan, mutta ongelmasta selvittiin muilla lääkkeillä ja liikkeiden tekeminen on helpompaa, kun vatsa ei muistuta ilmapalloa.
Tänään ajattelin temmeltää kahden kerroksen portaat alas ja mennä katsomaan pesäpalloa. Pitää vaan käydä suihkussa ennen sitä vaikka toistot ovat määrällisesti pieniä, mutta verottavat paljon. Voimaa ja sinnikkyyttä pitää olla ja hien määrä harjoituksen loputtua on melkoinen.
Puolentoista tunnin päästä yritän tehdä saman setin sekä vatsalihaksia päälle; koitan venytellä hieman lisää raajojani. On todella raskasta tehdä kaikkia liikkeitä, mutta todella hieno tunne ja lämpö täyttää koko kropan, kun on tehnyt liikesarjan. Tästä on hyvä jatkaa.
Kommentit