Siirry pääsisältöön

this is it !


Tänään saadaan tikit jalkaan ja kivuliaan olotilan. Matkalla Helsinkiin -- koko eilisen päivän, mitä minulla oli aikaa miettiä tätä, mietin etten millään haluaisi mennä. Itku on ollut kurkussa koko ajan, tekisi mieli feidata, mutta pitäähän se fiksata -- työ ja kuntoutuksen taival tulee olemaan pitkä ja kivinen, vaikka motivaatio on kohdallaan ja tavoitan niin montaa asiaa liikunnallisesti, mutta siltikin.

En toivoisi edes pahimmalle viholliselleni tätä --- polvi on muutenkin melko monimutkainen rakenteeltaan, toivon kovasti ja pidän peukkuja, että kaikesta kivusta huolimatta, mitä tuun lähipäivinä kokemaan pystyn silti miettimään hyviä juttuja. Jännittää, pelottaa, jännittää, haluan jo kaiken olevan ohi.

tekis mieli hypätä jo kouvolas pois junasta. eile itketti melkein, koko yön näin painajaisia ja nyt vaa syke nousee koko ajan, koht hyppää varmaa sydän pois paikoiltaan vaik tietää et tää on iha rutiinia lekurille muttaku ei oo itelle

Tämä kesä ei ollut ihan sellainen, kuten kuvittelin. Haaveissani oli pelata jalkapalloa, pesistä, käydä töissä niin paljon kun pystyy ja ottaa aurinkoa, miten ehtii. Jalkapalloa sain pelata pari peliä, pesäpalloa tasan yhden pelin. Kaikki lisenssit ja vakuutukset oli hankittuna (onneksi olikin) -- mutta kieltämättä kismittää, mutta tämä on vain yksi kesä, mikä meni minulta ohi. 

Ajattelin aloittaa baletin, golfin ja ehkä jopa ratsastuksen. En tiedä, onko minulla pesäpallojoukkuetta ensi kaudeksi, muttei minun tarvitse vielä tätä miettiä. Tällä hetkellä pääpaino ja ajatukset ovat tässä hetkessä -- kaikki, mitä on tullakseen .. se tapahtuu huolimatta siitä, että olenko sen suunnitellut vaiko en. 

Life happens. All I have to do right now is to adjust.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Rhyme sanoi…
Kovasti voimia leikkaukseen ja siitä toipumiseen! Tiedän, että ensimmäiset viikot ovat yhtä tuskaa, mutta onneksi myös kuntoutumisen alkaa nähdä tosi pian. Toivottavasti leikkaus menee hyvin!
6. elokuuta 2012 klo 12.13
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...
1 kommentti
surf away »

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...
7 kommenttia
surf away »

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...
12 kommenttia
surf away »