Siirry pääsisältöön

A posse ad esse

Viime viikolla kaaduin pahasti kotipihalla terveelle polvelleni, jota sitten särki pitkin viikonloppua. oudolta se tuntui vielä eilenkin, mutta ei pahemmin kipuilleut enää sitten maanantaina. Eilinen päivä menikin hujahtaen, kun työpäiväni tunnit tuplaantuivat ja illalla väkersin vielä silauksia referaattiin ja olikin jo aika mennä nukkumaan.

Tänäpäivänä heräsin aamusta käydäkseni salilla, jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Yliopistoa. Tänään taas vuorossa: "Yrittäjyyden ulottovuudet" -- proffa on todella mielenkiintoinen ja hauska. Tämä on virkistävää, en malta odottaa siirtymistä takaisin täysipäiväseksi opiskelijaksi taas syksyllä.

Polvessa tuntuu pientä kipua, kun yrittää kyykätä yhdellä jalalla käyttäen omaa painoa, mutta eiköhän se sieltä tuu. Reeniä, reeniä! Nyt on saumaa reenata, kun ei pitäisi reissun päälle lähteä vasta ku elokuussa. Olen vielä vähän epäleväinen siitä, että menekö tänä kesänä laisinkaan jalkapalloon mukaan, kun Linda Sällströmkin loukkasi harjoituksissa toistamiseen eturistisiteensä. 

Kaipaan palloa, mutta mieluummin pelaisin kuitenkin pesäpalloa, valitettavasti joukkuetta ei muodostunut omalle paikkakunnalle ja naapuripaikkakunnalle ei mahdu mukaan, kun siellä on pelaajia ilmeisti enemmän ku tarpeeksi vaikka haluaisin vaan harjoitella pesäpalloa, en haluaisi edes välttämättä pelata sarjassa. Haluaisin vaan mätkiä palloa ja reenata kättä -- ylläpitää taitojaan, sanoisin.


Pitää keskittyä varmaan kuntosalilla käymiseen, ottaa tavoitteeksi puolimaratooni ja suunnata kaikki ylimääräiset resurssit itsensä kehittämiseen ja sivistykseen. On vaan tyhjä kohta kalenterissani kohdassa Harrastus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.

Homma etenee.

Julkaisin sivupalkkiin omina sivuina " Venäjä" -otsikon alle erilaisia, omiin  havaintoihin ja oppimaani perustuvia näkökulmia. En väitä olevani oikeassa, mutta niitä voi lukea ajankuluksi ja on niissä jokuinen totuudensanakin ripoteltu joukkoon! Olen reilun viikon ollut Suomessa, näyttäytynyt koulussa, käynyt työpaikalla selvittämässä työkuvioita ja nyt vasta pikkuhiljaa alan pääsemään jyvälle omasta arjesta, se kalenteri saattaisi tosin selkeyttää vielä entisestään asioita.   Ihan ensimmäiseksi, kun kotiuduin Pietarista, tein lettuja! ..heti perään samana iltana tein myös juustokakun ja katsoin hömppäleffaa Netflixistä. Tai Pacific Rim oli se elokuva, mutta nukahdin kesken, koska oli vähän reissuväsymystä! Miltä nyt tuntuu? Omituista, kun ymmärtää ihmisiä kadulla. Hassua, kun monen monta lausetta pälkähtää mieleeni venäjäksi ja autolla on päässyt ajamaan pitkästä aikaa. Ihmeen hyvin sitä tuleekin autolla ajeltua melkein ovelta ovelle, mutta olen tietoise...