Siirry pääsisältöön

A posse ad esse

Viime viikolla kaaduin pahasti kotipihalla terveelle polvelleni, jota sitten särki pitkin viikonloppua. oudolta se tuntui vielä eilenkin, mutta ei pahemmin kipuilleut enää sitten maanantaina. Eilinen päivä menikin hujahtaen, kun työpäiväni tunnit tuplaantuivat ja illalla väkersin vielä silauksia referaattiin ja olikin jo aika mennä nukkumaan.

Tänäpäivänä heräsin aamusta käydäkseni salilla, jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Yliopistoa. Tänään taas vuorossa: "Yrittäjyyden ulottovuudet" -- proffa on todella mielenkiintoinen ja hauska. Tämä on virkistävää, en malta odottaa siirtymistä takaisin täysipäiväseksi opiskelijaksi taas syksyllä.

Polvessa tuntuu pientä kipua, kun yrittää kyykätä yhdellä jalalla käyttäen omaa painoa, mutta eiköhän se sieltä tuu. Reeniä, reeniä! Nyt on saumaa reenata, kun ei pitäisi reissun päälle lähteä vasta ku elokuussa. Olen vielä vähän epäleväinen siitä, että menekö tänä kesänä laisinkaan jalkapalloon mukaan, kun Linda Sällströmkin loukkasi harjoituksissa toistamiseen eturistisiteensä. 

Kaipaan palloa, mutta mieluummin pelaisin kuitenkin pesäpalloa, valitettavasti joukkuetta ei muodostunut omalle paikkakunnalle ja naapuripaikkakunnalle ei mahdu mukaan, kun siellä on pelaajia ilmeisti enemmän ku tarpeeksi vaikka haluaisin vaan harjoitella pesäpalloa, en haluaisi edes välttämättä pelata sarjassa. Haluaisin vaan mätkiä palloa ja reenata kättä -- ylläpitää taitojaan, sanoisin.


Pitää keskittyä varmaan kuntosalilla käymiseen, ottaa tavoitteeksi puolimaratooni ja suunnata kaikki ylimääräiset resurssit itsensä kehittämiseen ja sivistykseen. On vaan tyhjä kohta kalenterissani kohdassa Harrastus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...