Yliopistossa..

.. onko se niin, etteivät opiskelijat vastaa proffan kysymyksiin, kun luullaan olevansa väärässä, ei uskalleta?

Saattaa vaikuttaa ihmeelliseltä, että painavia ajatuksia on enemmän runoilijoiden kuin filosofien kirjoituksissa. Syynä on se, että runoilijat kirjoittavat innoituksen ja mielikuvituksen voiman avulla. Meissä on tiedon siemeniä kuin piikivessä tulta. Niitä filosofit kehittelevät järjen avulla, runoilijat taas tuovat esiin mielikuvituksellaan ja silloin ne hohtavat kirkkaimmin. (René Descartes)

Olen nyt pari viikkoa peräkkäin käynyt eräällä kurssilla ja ihmetyttää, ettei ihmisillä ole paljoakaan edes veikkauksia, eihän vastauksia voi olla, mikäli ei tiedä varmasti, mutta veikata voi aina ja mielipiteet onhan jokaisella? Tai sitten olen todella väärässä.

On vaan hieman turhauttavaa istua kaikkien muiden opiskelijoiden joukossa ja ainoastaan pari ääntä vaan kuuluu joskus luentosalissa. Tiedän, ettei minulla ole uusinta tietoa, tiedän, etten ole ajantasalla. Tiedän, etten ole tuottanut tieteellistä tekstiä vuosiin, mutta silti aukasen suuni ja sanon mielipiteeni, ei se ole oikein tai väärin, mutta se on omani -- minun ääneni.

En usko, että proffa pahastuisi, mikäli jokainen sanoisi jotakin, joka olisi mielipide edes sinnepäin, koska ajatukset vievät meitä eteenpäin pohdinnoissa ja niiden johdattelemana saattaa syntyä ihan järkeviä päätelmiä!

Viimeksi puhuttiin naisyrittäjyydestä ja se jos jokin oli mielenkiintoinen aihe:)