Joskus on todella vaikeata olla ihan pokkana kassatyöskentelyssä. Joskus raivostuttaa ja joskus naurattaa. Onneksi, enemmän on niitä mukavia hetkiä!
Eilen, se oli nimittäin, minun vika, että se asiakkaan pullokuitti meni hihnan väliin -- onneksi, sain sen siitä, muuten olisin varmaan ollut maailman pahin ihminen.
Eilen, se oli nimittäin, minun vika, että se asiakkaan pullokuitti meni hihnan väliin -- onneksi, sain sen siitä, muuten olisin varmaan ollut maailman pahin ihminen.
Eikö nyt järkikin sano, että tuollane pieni ja heiveröinen kuitti helposti voi mennä sen hihnan uumeniin? Sama pätee käteiseen, miksi se käteinen pitää tyrkyttää sen hihnan päälle, eikö kaikenmaailman seteleitä voisi ojentaa suoraan kassahenkilölle? Tai, sitten, jos se kuitti sattuu menemään sinne hihnan väliin, niin EI, se ei oo minun vika, minua ei tarvitse alkaa syyttelemään näistä asioista.
Yleisesti pidän työstäni, kun saan olla kassalla ja saan juosa kaupassa ja saan olla kassavastaavana, mutta joskus se rasittaa, kun jotkut asiakkaat eivät nää työntekijöitä ihmisinä, vaan koneina, joille voi laukoo ihan mitä vaan.
Y-ka-yk-ka-ko.
Aamuvuoro alkoi tänään viideltä ja pääsikin jo klo 11:00 kotiin, hirmusasti koulujuttuja, ja työajanseurantaa ja palkan laskemista ja budjetointia helmikuulle. Kalenteri täyttyy vinhaa vauhtia, kaveri kuntosalille ois kiva löytää, mutta kukaan tutuista ei käy siellä, missä minä.
Lenkkikin toki tekisi terää, jotta väsymys hälvenisi ja virta palautuisi kaikkiin ruumiin osiin, jotta jaksaa skarppina olla iltaviidestä iltaysiin koulussa. Koulussa on kivaa, opiskelu on mukavaa, mutta stressaa ihan mielettömästi töiden vähyys -- joskus toivon, että voisin olla töissä jossain muualla, jossa olisi pidemmät aukioloajat ja työvuoroja suunniteltaisi enemmän ku 1-2/viikkoon, mutta pitää olla onnessaan siitä, että edes on pari vuoroa viikkoon, jottei tarvitsisi pelkälä opintotuella elää tai muuten saisi pesis- ja saliharrastus loppua aika pian.
En oo vieläkään aivan varma, mitä tekisin vasemman olkapääni kanssa, tänään melkein tuli pieni kivun huuto, kun mätin tavaroita hyllyyn, vaikka ne kevyitä olikin. Vakuutusyhtiö totesti toki, että käsi on fine! ..en ihan allekirjoita, mutta kaipa se sitten on -- hyvä mennä sitten rikkomaan se salille?
En ota kylläkään sitä riskiä, jalat ja/tai spinning tekisi nannaa, saisi hetkeksi kaiken pois mielestä. Mieluusti olisin salin vika, salin eka, aina ja ikuisesti, mutta sitten pitäisi tinkiä jostain muusta tai pitäisi saada joku henkilö x, joka piiskaisi kaikki vapaat tunnit minun vuorokaudestani hyötykäyttöön. Se ei haittaisi yhtään, nyt jääkin liikaa aikaa joskus ihan päättömille älynväläyksille.
Kommentit