Siirry pääsisältöön

Asioita, joita en ymmärtänyt.


On pieniä asioita, joita en joskus ymmärrä. 
Täällä.

Mielenkiintoinen seikka on se, etteivät naispuoliset saisi kantaa mitään painavia tavaroita, koska miehet ovat fyysisesti paremmassa kunnossa, joten miesten tehtävä on kantaa painavia asioita. Töissäkin, jos kannan jotain painavamman näköistä tarjotinta, toinen miestarjoilija saattaa napata sen käsistä tai hakiessani lautasia hyllystä ja nostaessa niitä kärryyn, ne taas viedään minulta. 

En ymmärrä, miksi joka paikkaan pitää rekisteröityä, jos olen kerran jo Pietarin kaupungissa koulun kirjoilla ja rekisteröityneenä asuntolan osoitteeseen, minun pitää uudestaan rekisteröityä koulun asuntolaan, jos päätän yöpyä pari yötä hotellissa, joka sijaitsee Pietarissa. Rekisteröityminen maksaa aina se 200 ruplaa, joten kannattaa miettiä, milloin haluaa seikkailla ja maksaa sitä summaa. Toisaalta en ymmärrä myöskään sitä, että matkustaessani Moskovaan, minun pitäisi rekisteröityä ensin sinne pariksi yöksi, jos käyn vaan pienellä kaupunkivierailulla ja palattuani sieltä, minun pitäisi uudelleen rekisteröityä koulun osoitteeseen. Luulisin muutenkin, että ihmiset matkustelevat aika paljon ja se on melkoista paperisotkua hotelleille rekisteröidä ihmisiä jatkuvasti, mutta voi ainakin palkata yhden lisäihmisen tekemään näitä rekisteröintejä koneelle.

Asia, jota en myöskään ymmärrä on se, että miksi pitää joka paikassa kantaa mukana rekisteröitymislappua, maahantulokorttia, passia ym. Kaupassa käydessä nekin pitäisi kaikki olla mukana, koska joku voi pysäyttää sinut ja pyytää sinulta seuraavia dokumentteja enkä oikeastaan tiedä, mitä silloin tapahtuisi, jos minulla ei olisi ne mukana. Olen kuukauden nyt asunut Pietarissa enkä ole kertaakaan kantanut mitään dokumenttia tai maahantulokorttia mukana, mutta kaipa minulla on käynyt tuuri etten ole tullut pysäytetyksi matkalla lähikauppaan tai pitkien kävelymatkojeni aikana. Kadulla kävelee myös paljon poliiseja, miliisejä ja muutakin virkaintoista porukkaa, joten on suoranainen ihme, että olen voinut välttyä kaikelta sotkulta. Kaverini myös varoittavat minua suomen puhumisesta näiden pukeutuneiden miesten läheisyydessä, mutten valitettavasti aina niin tee ja heitä vähän joskus pelottaa.

Täällä asuessani olen joutunut myös kerran palauttamaan mekon, koska se oli virheellinen – pieni saumaommel oli revennyt, mutta jos olisin tiennyt, miten pitkään menee yhden mekon palautuksen kanssa, olisin varmaan hankkinut neulan ja pätkän lankaa sekä korjannut sen omilla pikku kätösillä. Palautin mekkoa Esprit-kauppaan, joten olin melko hyvillä ja turvallisella mielellä, mutta jouduin täyttämään varmaan neljä tai viisi erilaista A4-kokoluokassa olevaa kaavaketta ja passistani otettiin kopio arkistoja varten. Myyjä myös pyysi minua kirjoittamaan numeron ”1499” kirjaimin venäjäksi erääseen kaavakkeeseen, pääsin yksi tuhatta –asti, kun hän totesi, että voi kirjoittaa itse loppuun asti. En ymmärrä, että miksi näitä kaavakkeita pitää täyttää enkä ymmärrä, että miksi kaikki pitää olla venäjäksi ja kestikin varmaan lähes 40 minuuttia ennen kuin sain rahani mekosta, koska yksi myyjä yritti samalla hoitaa asiakaspalautustani ja palvella myös muita jonottavia asiakkaita.

Monissa ruokapaikoissa ei ole tarjolla englanninkielistä ruokalistaa ja jos joltakulta moinen löytyy, niin monesti se kerrotaan jo ravintolan ovessa: ”We have menu in English!”. Pidän toki siitä, että täällä kaupoissa, hinta on se, jonka näet hyllyssä, ettei siihen lisäänny mitään salaveroa (USA) tai panttimaksua (Viro).

Elokuvat, dubattuja, joka elokuvateatterissa? Olen käynyt kysymässä varmaan kuudesta eri elokuvateatterista täällä Pietarissa, että josko olisi jossain sellainen paikka, jossa olisi myös englanniksi elokuvia – original versio – tiedusteluretkeni eivät ole vielä tähän asti tuottanut tulosta, koska kaikki vaan sanovat, ettei moisia ole. Asia on sen takia myös mielenkiintoinen, koska kaikki elokuvathan tänne tulevat englanniksi, tuskin missään Yhdysvalloissa suoraan dubataan Keira Knightley venäjäksi. Kuulemani perusteella, jossain pitäisi olla jokin elokuvateatteri, joka edes näyttäisi yhden elokuvan originaaliversion eli ei dubattuna venäjän kielelle, mutta tähän asti tämä on ollut mielestäni myytti, koska en moista paikkaa ole vielä löytänyt.

Sekaannusta aiheuttaa myös se, kun ihmiset tulevat juttelemaan venäjäksi, puhuvat paljon ja jatkavat puhumista isoon ääneen, vaikka sanoisitkin ”En ymmärrä”, venäjäksi eli ” Я не понимаю русский язык”. Tai sanotessaan, että ymmärrät vähän venäjää, sieltä tuleekin tekstiä niin vauhdikkaasti ja monia isoja sanoja perän jälkeen, että olet taas aivan ymmälläsi.

Kauppakulttuurissa on joskus häiritsevää se, että monesti jopa 500 ruplan seteli saattaa olla liian iso raha, puhumattakaan siitä, jos sinulla on tuhatlappunen kädessä ja haluat ostaa pullon vettä, joka maksaa 40 ruplaa. Yksinkertaisesti myyjät ovat parissa paikassa kieltäytyneet myymästä minulle vesipulloa/mehua, koska joutuvat antamaan liikaa vaihtorahoja pois, mutta enhän minä tahallani sitä heille tyrkytä, mutta valuutanvaihtopisteessä ja automaateista saan isoja seteleitä. Mikäli joskus erehtyy saamaan 5000 ruplan setelin on todella pulassa, sitten pitää mennä ostoksille tai tarjota kavereille illallinen tai mennä kavereiden kanssa syömään maksaen laskun ja kaverit maksavat sinulle pienempinä ruplina omat annoksensa. Keinoja on monia, mutta rupla kuin rupla ei aina käy, mieluusti pitää olla pieniä ruplia. Kaupan kassoilla myöskin monesti halutaan ne ”irtoruplat” eli jos summa on 532 ruplaa ja haluat maksaa tuhatlappusella, niin aivan takuuvarmasti sinulta kysytään se 32 ruplaa vielä tuhannen päälle. Sillä ei ole väliä, oletko ruokakaupassa vai vaatekaupassa, mutta takuuvarma on se, että halutaan viedä sinun pienet kolikot tai ruplasetelit. 

Mielestäni kaupoissa ja ruokapaikoissa sekä vaatekaupoissa voisi olla isompi vaihtorahakassa, jossa on pienempiä seteleitä tai sitten niissä onkin, muttei kukaan halua luopua niistä, koska ehkä luullaan, että asiakkaat haluavat vaan pitää itsellään kaikki pienet setelit ja olen monesti pyytänyt anteeksi sitä, ettei minulla ole kuin isoja seteleitä.

Kerran kävin myös pankissa maksamassa koululle rekisteröitymismaksun, joka oli suurudeltaan 5000 ruplaa ja tiesin, että jonkinmoinen komissio minulta peritään, joten olin varannut mukanani myös tuhatlappusen (kävin nostamassa automaatilta) ja komissiomaksu oli yksi (1) rupla, jota minulla ei ollut, koska olin kaikki kolikkoni antanut hyväntekeväisyyteen. Pankkivirkailija kieltäytyi ottamasta rahaani vastaan vaan olisi halunnut minun käyvän vaihtamassa sen – onneksi pankin työntekijä, joka oli kolmantena paikalla tulkin virassa maksoi minun komissiomaksun eli ruplan, yhden ruplan.

Autoilijat melko hyvin pysähtyvät suojatien eteen, mutta heti aloittavat tööttäilyn, jos satut vielä vaeltamaan suojatiellä liikennevalojen vaihtuessa punaisiksi. Joskus tuntuu, että ihmisillä on kova kiire vaikka oikeasti joutuvat kuitenkin parin minuutin kuluttua pysähtymään seuraaviin valoihin.

Miksi Venäjällä on käytössä vieläkin ”kopeekat”- mielestäni ne voisi hävittää kokonaan, koska et saa mitään kopeekoilla, voitaisiin kaikki pyöristää vaan lähimpään ruplaan?

(kuvan ottanut Trainee-Ingrid "Inkku" @KontaktBar)

En ymmärrä, mistä on lähtenyt vesipiippu ja ilokaasu-villitykset. Tästä aiheesta varmaan netti osaisi kertoa minulla paljon enemmän. Nevskiäkin pitkin saattaa näkyä paljon vesipiippuja ulkoterasseilla ja ruokapaikkojen sisätiloissa ja on kauppoja, jotka myyvät vesipiippuja. Ilokaasuja myydään autojen takapenkiltä klubien läheisyydessä illan pimeinä tunteina – päiväsaikaan en kävele yleensä klubien ohi, mutten usko, että siellä päivällä myös on näitä ilokaasuautoja. Täällä monet ihmiset saattavat iltaisin kävellä sinua vastaan ilmapallon kanssa ja hihitellä yksinään.

Isompi asia, jota en todellakaan ymmärrä on se, että miksi Venäjän piti vallata Krimin niemimaa. Heräsikö Putin yhtenä aamuna ja päätti näyttää, mistä Venäjän mahti on tehty? Ärsyttikö häntä häviö jääkiekossa? Eräs amerikkalainen ystäväni totesi tähän, että olihan Krim joskus osaa Neuvostoliittoa, mutta tällä logiikalla Venäjän pitäisi vallata lähes 15 maata/maanosaa, jotka kaikki olivat osana Neuvostoliittoa ennen sen hajoamista v. 1991. Täällä kaduilla Putin, Krim, Ukraina eivät oikeastaan näy tai kuulu. Ainakaan itse en ole siihen törmännyt, isompi puheenaihe täällä oli Moskovan metro-onnettomuus.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
”Toisaalta en ymmärrä myöskään sitä, että matkustaessani Moskovaan, minun pitäisi rekisteröityä ensin sinne pariksi yöksi, jos käyn vaan pienellä kaupunkivierailulla ja palattuani sieltä, minun pitäisi uudelleen rekisteröityä koulun osoitteeseen.”

- Jos olet matkalla alle seitsemän arkipäivää, rekisteröitymistä ei tarvita. Hotelli tosin saattaa tehdä sen puolestasi joka tapauksessa.

”Asia, jota en myöskään ymmärrä on se, että miksi pitää joka paikassa kantaa mukana rekisteröitymislappua, maahantulokorttia, passia ym.”

- Asiakirjoja ei teoriassa tarvitse kantaa mukanaan, mutta varmuuden varalle jotain on aikakin hyvä pitää mukanaan. Itselläni on yleensä ajokortti tai ajokortti + maahantulokortti. Poliisi ei tosin ole vielä kertaakaan pysäyttänyt.

”Olen käynyt kysymässä varmaan kuudesta eri elokuvateatterista täällä Pietarissa…”

Elokuvateatteri Angleterre esittää vain dubbaamattomia leffoja: http://www.angleterrecinema.ru/
Kristina sanoi…
@Anonyymi: ..siis, miullehan on kerrottu, että pitää aina rekiströityä uudelleen ja sitten uudelleen takaisin ja kaverini myös, jos käyvät pari päivää jossain, ja koululta ohjeistettiin nimenomaan, että aina pitää mennä johonkin hotelliin, jossa rekisteröinti tehdään puolestaan, mutta mene ja tiedä

- Itse en oo vielä asiakirjoja kantanut mukana eikä ole kukaan vielä pysäyttänyt, ajokortti kulkeutuu lompakossa mukana, mutta siis tavallaan se ohjeistuskäytäntö on juuri se, että kaikkihan pitäisi olla mukana.

PS. KIITOS elokuvateatterivinkistä! Oon käynyt juurikin väärissä elokuvateattereissa :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...