Siirry pääsisältöön

So, working in St. Petersburg



 

Miten päädyin Pietariin töihin?

Kävin marraskuussa kouluni tarjoamalla kurssilla: "Talvikoulu Pietarissa", jossa tutustuin kivoihin ihmisiin meidän koululta. Kurssi kesti viisi (5) päivää, jonka aikana tutustuimme venäläiseen kulttuuriin, ruokaan, kävimme nähtävyyksissä ja vierailimme joissain Pietarissa sijaitsevissa suomalaisissa yrityksissä, mm. Sokos Hotel, Valio. Kaikissa yrityksissä nostin käden ilmaan ja kysyin opiskelijalle aina niin tärkeän kysymyksen: "Otatteko työharjoittelijoita?" (Tämän kysymyksen tärkeyden on koulussa Erkki Räsänen toistanut niin monta kertaa, ettei voinut unohtaa.)

Sain muutaman käyntikortin ja päätin laittaa hakemusta Sokokselle perusharjoittelun tiimoilta, koska olen ollut kerran tarjoilemassa viiniä Imatran Valtiohotellissa vuokratyöntekijän ominaisuudessa sekä muutamia kertoja Kylpylällä, mm. Linnaravintolassa. Olen ollut vuokratyöntekijänä myös Lomakodeilla sekä Kylpylällä kerrossiivojana, joten olen jotain nähnyt, mutta hyvin vähän. Turismi ja matkailu ovat kuitenkin iso osa liike-elämää, joten minusta tuntui mielenkiintoiselta pärähtää Pietariin katsomaan, miltä se arki Pietarin Sokos-hotellissa näyttää. Ajattelin myös, jos vähän myös venäjän kieli tulisi tutummaksi.


Helmikuussa sain tiedon, että pääsen Sokos Hotel Olympic Gardeniin työharjoitteluun, joten enää ei ollut jäljellä kun viralliset paperit ja muotoseikat. Sain työharjoittelusopimukset touko- ja kesäkuussa, sain viisumin vähän ennen lähtöäni (25.06, lähtö oli 30.06)..enkä tiennyt kunnolla, että missä tarkalleen tuun asumaan ja mitä tarvitsen mukaan (pyyhkeet, liinavaatteet ym..) Asuntoni on huippu, kivenheitto Nevskiltä enkä joudu itseään maksamaan kipeäksi tästä, koska maksan myös asuntoani Suomessa, joten asumiseen menee rahaa vaikka ns. "opiskelijakämpässä" olen.

Pääsin Pietariin perille tosiaan 30.06, opiskelijaviisumi passissa ja Allegro kuljetti. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä kävin hotellilla juttelemassa niitä näitä ja istuin tosissaan sen yhden henkilöstöpalverin loppuun asti.. (joka oli venäjäksi, joten очень хорошо!) Tällä hetkellä olen ravintolassa ja tämän ensimmäisen kuukauden teen aamuvuoroja, vähän iltaa ja pari baarivuoroa. Elokuun vietän respassa ja syyskuuksi siirryn M-kerrokseen eli Meetings&Events -osastolle.


Ravintolan puolella kaikki itsestäänselvyydet muille ovat ihan uusia juttuja itselleni, esim. "Polish glasses" ..jolloin kysyn, "How?" ..tai, jos joku sanoo minulle, että "Make Tea" ..oon taas ihan äimänä ja kyselen, että "How much tea, do I put this herb, which cup, cookie?" ..Toki nuo oli sellaisia juttuja, että kerran, kun näkee ei tarvitse enää kenekään näyttää uudestaan mallia. Vaikeinta on Ala Carte-annoksien kanssa taittaminen, koska niitähän emme vie tarjoittimella vaan käsissä enkä myöskään vettä viedessä asiakkaalle tiennyt 'oikeata tekniikkaa'..


Eihän se haittaa, vaikken osaa tarjoilla eikä minulla ole siihen koulutusta eikä se haittaa etten omista anniskelupassia taikka en ole barista. Monia asioita oppii tekemällä ja jäljittelemällä vaikka toki on ajoittain turhauttavaa, kun tuntuu, että kaikki ohjeistaa tiettyjä asioita eri tavalla eikä aina muisteta kertoa uusia käytäntöjä, mutta kaikesta on selvitty tähän mennessä enkä ole vielä rikkonut ku yhden kahvikupin. (kop-kop-koputan puuta!). Ensimmäisen päivän ajan olin myös Ksenia, joka aiheutti paljon hämmennystä kaikissa venäläisissä asiakkaissa, kun yritin selittää, että tämä on väliaikainen nimikyltti enkä ymmärrä venäjää hirveän hyvin.. (ainakaan vielä)

Mitä se työskentely ravintolan aamuvuorossa on?
  • Tultuasi salin puolelle otat tarjottimen kauniiseen käteen ja lähdet kiertämään pöytiä keräten tyhjät astiat pois pöydistä tai vaihtoehtoisesti saat vastuun Buffet-pöydästä, jolloin pitää huolehtia siitä, ettei mikään lopu kesken.
  • Sali hiljenee joskus 10:00 jälkeen, jolloin terassipuoleisen salin siivous alkaa ja tabletit vaihtuu pöytäliinoiksi. Valmistellaan ravintola valmiiksi "Business Lunch" -aikaa varten.
  • Oma lounas, jonka jälkeen yleensä jotain kiillotusta tai baarilasien täyttöä tai mitä ikinä Service Manager antaa tehtäväksi, esim. Room Servicea saattaa tulla jonkun verran, mutta sitten kello 15:00 himaan!
Aamuvuoron jälkeen saatan monesti painua alakertaan salille, saunaan sekä kuumaan suihkuun .. aivan parasta! (kämpillähän ei oo kuumaa vettä, koska asun edelleen kerroksessa kuusi (6), johon se lämmin vesi ei jaksa nousta)


Päivän aikana saan myös harjoitella itselleni kahvien tekoa, oon myös ollut baarin puolella opettelemassa Frappen tekoa. (kiitos ihanille työkavereille, jotka nipistävät omasta ajasta miulle tovin, jotta saisin maitovaahdon oikein, joka ei oo niin helppoa ku luulis!) Esimieheni lupasi myös tilata meille ns. "uusille/harkkareille" kahvikoulutuksen, joten 22.heinäkuuta pääsemme ihan kahvikoulutukseen ettei tarvitse häiritä kollegoita jatkossa yhtä paljon.

 

Tämän viikon aikana meillä on ollut myös kahdet häät, joten terassipuoli on varattu jo aamusta lähtien, koska se pitää valmistella sekä koristella. Viikonloppuisin lounasaika on paljon hiljasempi, koska viikolla saattaa olla ryhmiä. Meillä on käynyt aika paljon italialaisia..olen myös jutellut saksalaisten, suomalaisten sekä brittien kanssa..kovasti olen yrittänyt espanjalaistenkin kanssa puhua, mutta italialaiset ja espanjalaiset aika huonosti ymmärtää englantia, muttei sille mahda mitään. Onneksi meillä on töissä myös italiaa sekä espanjaa osaavia. Monesti työpäivät ovat todella kivoja, ite pidän tosi paljon, jos saan Konstan kanssa olla samassa vuorossa, koska hän auttaa tosi paljon ja käskee minut hetkeksi istumaan ja juomaan hänen valmistamansa cappucinoa sekä muistuttaa mehun juomisesta. Hän myöskin varoittaa liian painavien esineiden kantamisesta ja auttaa aina, kun pyytää tai selittää asioita perusteellisesti, jos kysyy tai vaikken kysyisikään. 






Minusta tuntuu, että hyvin moni auttaa aina siinä missä pystyy ja kykenee, mikäli pyyntöni ymmärretään. Tosin, eilen vähän nauratti kun eräs kokkityttö kertoi, että "mehua mehua, siinä on mehua" ja itsehän tuijotan lasia ja ihmettelen, koska olinhan kaatanut jo omppumehua lasiin suoraan mehutölkistä...tosin ASIAKAS oli tilannut vastapuristettua omenamehua, jota en ollut koskaan aikasemmin nähnyt ja se näytti ihan todella oudolta..Sentään en ollut jo vienyt tölkkimehua pöytään -- olisin ehkä saattanut saada hieman palautetta.

Baarin puolella meillä on todella rempseä ja ulospäin suuntautunut nuori naishenkilö töissä, joka eräänä päivänä tosissaan pyhitti minulle vartin ja kertoi minulle baarista, kahveista ja itsestään. Pidän tuossa työyhteisössä sellaisesta "me-hengestä"; oikeasti autetaan ja varmistellaan, että onko kaikki hyvin ja kysellään aamuisin, että mitä kuuluu?

Tänään sain tietää töissä myös ensi viikon vapaapäivät: maanantai ja sunnuntai. Helena oli aivan varma, että hänelläkin on maanantai ja sunnuntai vapaana, joten sanoimme yhteen ääneen: "ZOOO!" Olemme suunnittelleet, että menemme seuraavana vapaapäivänä eläintarhaan. Ravintolapäällikkö huomautti, ettemme ole samaan aikaan vapaalla, mutta lisäsi, että voin poistua sunnuntaina aiemmin töistä, mikäli on hiljaista tai maanantaina Helena voi myöhästyä hieman töistä. Ihan huippua! Toki, olemme aina olleet vähän jopa etuajassa töissä sekä olleet pitempään töissä, jos tarve vaatii, mutta silti! En meinannut uskoa korviani. Hyvällä tuurilla voi olla, että pääsemme maanantaina heti aamusta eläintarhan porteista sisään eikä Helena edes myöhästy töistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.