Siirry pääsisältöön

I'm not scared just changing.



Juhlistin syntymäpäivääni torstaina, 24.07, täällä Pietarissa. Nuorempana olin aina syntymäpäivänä matkalla johonkin päin Suomea pesisleirille ja sain kuulla "Happy Birthday"-kappaleen matkalla Jyväskylään tai Joensuuhun. Tänä vuonna olin syntymäpäivänäni töissä. Ihan ensimmäiseksi sain meidän vuorovastaavalta ruusukimpun ja pelkkää venäjää osaava vahtimestarimme oli opetellut sanomaan "Happy Birthday". Aamiaisen jälkeen saliin saapuu aina myös Housekeeping-iskuryhmä, jotka olivat sinä päivänä myös tietoisia minun syntymäpäivästäni ja lauloivat minulle, en osaa sanoa, oliko se venäjää vai uzbekistania, muttei sillä ole väliä -- ajatus on tärkein! 

Työvuoroni päätteeksi "Restaurant managerini" Yulia pyysi minua jäämään vähän pidemmäksi aikaa, josta vähän tulin pahalle mielelle, koska halusin mennä mekko-ostoksille eikä se täällä Pietarissa ihan viidessä minuutissa tapahdu. Yulia harvemmin pyytää minua myöskään jäämään ns. "ylitöihin", mutta pienen ajan kuluttua sain käskyn mennä meidän ruokalaan ja siinä vaiheessa tajusin.. Minua oli pyydetty jäämään pidemmäksi aikaa ihan syystäkin -- ruokalassa oli iso suklaakakku, yksi kynttilä puhallettavaksi ja ihmisiä meidän eri osastoilta laulamassa minulle synttäripäivänäni. Sain myös pienen lahjan kerä syntymäpäiväkortin. Olin yllättänyt ja hyvä, ettei itku tullut kivojen pikkupuheiden jälkeen.

Kakkukahvien jälkeen lähdin kiertelemään eri kauppoja, koska olimme illaksi varanneet tyttöjen kanssa pöydän Fransmannista (meidän "oma" ravintola) ja halusin pukeutua mekkoon. Illallinen oli aivan superhyvää ja hunajakakku oli todella maittavaa enkä voinut uskoa sitä, että miten mahtava syntymäpäiväni on ollut! Siitä todellakin kuuluu iso kiitos niille ihmisille, jotka sen mahdollistivat ja Helena oli hoitanut pöytävarauksemme ja kaiken kakkuun liittyvän.

Sain kaksi kukkakimppua, paljon onnentoivotuksia, kaksi kakkua ja paljon halauksia. Hyvin lyhyessä ajassa tuo vakioporukka hotellissa (varsinkin ravintola-puolella) on alkanut tuntumaan ns. "perheeltä" ..sellainen hotel family, joiden kanssa on mukava työskennellä vaikka olisikin rankka päivä asiakasmäärällisesti. 


 
Huippupäivä! 

Aivan käsittämättömän kivaa on ollut, ihanku ruusuilla tanssimista ajoittain, kun hemmotellaan oikein olan takaa! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...