Siirry pääsisältöön

..above the clouds

Huikeata, olin menneellä viikolla pari päivää 38 asteen kuumeessa, kesähelteillä -- sain pukea pitkät housut ja hupparin, koska minua palelsi aivan mielettömästi. Minisairausloman jälkeen tein heti 13 tunnin työvuoron, koska nyt loppukesästä on ravintolassa illat vilkastunut enkä halua lähteä pois jättäen työkavereita pulaan, sillä yksikin ihminen pystyy auttamaan.

Heinäkuun viimeinen päivä olisi ollut alkuperäisten suunnitelmien mukaan ihan vihoviimeinen päivä Fransmannin puolella, mutta siirtymiseni vastaanottoon viivästyy parilla viikolla, tosin se ei edes hirveästi harmita, koska ravintolassa työskentelee mahtavia henkilöitä, joiden kanssa on ilo työskennellä.
---
Torstaina, 31.7, heinäkuun viimeisenä päivänä, meillä oli henkilöstöpalaveri, jota edelsi puolentoista tunnin pikakertomus viinin saloihin ja saatiin maistella kolmea viiniä: Rapitala valkoviini (Sicilia), hyväntuoksuinen Terrarossa -punaviini ja Rapitalan punaviini. Rapitalan valkoviini oli noista mieluisin itselleni, vähän omenainen sekä kirpeähkö maku, mutta mieluusti ottaisin lasin salaattini seuraksi. Täällä ei ole anniskelupassia vaan alkoholia kaatavat kaikki, joilla pullo pysyy kädessä, vaikkakin se toki auttaa, että tietää jotain, muttei se ole välttämätöntä. 

Viinituokion jälkeen oli henkilöstöpalaverin vuoro, josta ymmärsin muutaman sanan sieltä ja täältä, mutta jossain kohtaa vaan arvailin, että mistä on kyse. Sain myös pienen kääntäjäroolin palaverissa, kun käsiteltiin asiakaspalautteita ja meillä käy myös suomalaisia täällä vieraina, joten osa palautteista oli suomeksi, jotka sitten ystävällisesti käänsin muille. Illalla ravintolassa riitti asiakkaita, joten päätin jäädä auttamaan ja minulla oli itselläni se viitisen pöytää enkä halunnut lähteä kesken kaiken. Kaikkien pöytien keskellä sain myös juosta yläkertaan viemään huonepalvelua. Sen reippaan 13 tunnin työpäivän jälkeen käytiin Hennun kanssa ostamassa vähän grenkejä sekä mehua ja pienet mojitot. @Sports'Bar84

 

Perjantaina meidän koko ravintola oli suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Sinä iltana näin taikatemppuja, hiekkapiirtämistä, hilpeitä ihmisiä sekä paljon juustokakkua. Toinen pitkä ilta peräjälkeen, joten rauhassa piti hipsutella kotiin nukkumaan, erehdyin vaan lähellä sijaitsevaan kulmakuppilaan juttelemaan yhdysvaltalaisten kanssa sekä joimme iltateet vielä asuntolassa. Nyt olen tainnut tavata kaikki USA:sta tulleet opiskelijat, jotka palaavat kotimaahan jo ensi viikolla ja osa on jo lähtenyt.

Lauantaina minun piti auttaa häätilaisuuden kanssa, mutta eksyin hetkeksi ravintolaan paikkaamaan vuoropäällikköä ja loppuillan vastaanotin uusia illallisvieraita. Jossain vaiheessa iltaa tuntui todellakin siltä, että ilta voisi jo loppua!..koska keittiömme oli todella kovilla, sillä samaan aikaan kaikkien asiakkaiden kanssa oli myös häätilaisuus sekä syntymäpäiväjuhlat, joten kaikkien ruokien valmistus ja ajoitus oli varmasti raskasta sekä vähän hermostutti itse kutakin.

Kaiken kaikkiaan, minulla oli superihania asiakkaita ja tein parhaani palvellakseen heitä. Saamaani palautteen mukaan ruoka oli herkullista, palvelu oli lähestulkoon loistavaa, mutta se pieni kiire näkyi ruokien saapumisessa sekä laskun saamisessa. 

Onneksi selvittiin illasta kunnialla ja erityisesti mieltäni lämmitti eräs 9-henkinen Yhdysvalloista lähtöisin oleva seurue, joiden kanssa sai vitsailla ja he taisivat olla todella tyytyväisiä ruokaan sekä palveluun, ainakin saamani palautteen perusteella (..ja kirsikkana kakun päällä oli ne TIPIT!) Lauantai vahingossa vierähti kymmenentuntiseksi, muttei se haitannut, koska hyvässä työyhteisössä ajalliset pitkä päivä tuntuu vaan vilisemään ohitse.

Sunnuntaina eli tänään..vapaata töistä! JES. Näillä helteillä, vihdoinkin rannalle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...