Siirry pääsisältöön

..above the clouds

Huikeata, olin menneellä viikolla pari päivää 38 asteen kuumeessa, kesähelteillä -- sain pukea pitkät housut ja hupparin, koska minua palelsi aivan mielettömästi. Minisairausloman jälkeen tein heti 13 tunnin työvuoron, koska nyt loppukesästä on ravintolassa illat vilkastunut enkä halua lähteä pois jättäen työkavereita pulaan, sillä yksikin ihminen pystyy auttamaan.

Heinäkuun viimeinen päivä olisi ollut alkuperäisten suunnitelmien mukaan ihan vihoviimeinen päivä Fransmannin puolella, mutta siirtymiseni vastaanottoon viivästyy parilla viikolla, tosin se ei edes hirveästi harmita, koska ravintolassa työskentelee mahtavia henkilöitä, joiden kanssa on ilo työskennellä.
---
Torstaina, 31.7, heinäkuun viimeisenä päivänä, meillä oli henkilöstöpalaveri, jota edelsi puolentoista tunnin pikakertomus viinin saloihin ja saatiin maistella kolmea viiniä: Rapitala valkoviini (Sicilia), hyväntuoksuinen Terrarossa -punaviini ja Rapitalan punaviini. Rapitalan valkoviini oli noista mieluisin itselleni, vähän omenainen sekä kirpeähkö maku, mutta mieluusti ottaisin lasin salaattini seuraksi. Täällä ei ole anniskelupassia vaan alkoholia kaatavat kaikki, joilla pullo pysyy kädessä, vaikkakin se toki auttaa, että tietää jotain, muttei se ole välttämätöntä. 

Viinituokion jälkeen oli henkilöstöpalaverin vuoro, josta ymmärsin muutaman sanan sieltä ja täältä, mutta jossain kohtaa vaan arvailin, että mistä on kyse. Sain myös pienen kääntäjäroolin palaverissa, kun käsiteltiin asiakaspalautteita ja meillä käy myös suomalaisia täällä vieraina, joten osa palautteista oli suomeksi, jotka sitten ystävällisesti käänsin muille. Illalla ravintolassa riitti asiakkaita, joten päätin jäädä auttamaan ja minulla oli itselläni se viitisen pöytää enkä halunnut lähteä kesken kaiken. Kaikkien pöytien keskellä sain myös juosta yläkertaan viemään huonepalvelua. Sen reippaan 13 tunnin työpäivän jälkeen käytiin Hennun kanssa ostamassa vähän grenkejä sekä mehua ja pienet mojitot. @Sports'Bar84

 

Perjantaina meidän koko ravintola oli suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Sinä iltana näin taikatemppuja, hiekkapiirtämistä, hilpeitä ihmisiä sekä paljon juustokakkua. Toinen pitkä ilta peräjälkeen, joten rauhassa piti hipsutella kotiin nukkumaan, erehdyin vaan lähellä sijaitsevaan kulmakuppilaan juttelemaan yhdysvaltalaisten kanssa sekä joimme iltateet vielä asuntolassa. Nyt olen tainnut tavata kaikki USA:sta tulleet opiskelijat, jotka palaavat kotimaahan jo ensi viikolla ja osa on jo lähtenyt.

Lauantaina minun piti auttaa häätilaisuuden kanssa, mutta eksyin hetkeksi ravintolaan paikkaamaan vuoropäällikköä ja loppuillan vastaanotin uusia illallisvieraita. Jossain vaiheessa iltaa tuntui todellakin siltä, että ilta voisi jo loppua!..koska keittiömme oli todella kovilla, sillä samaan aikaan kaikkien asiakkaiden kanssa oli myös häätilaisuus sekä syntymäpäiväjuhlat, joten kaikkien ruokien valmistus ja ajoitus oli varmasti raskasta sekä vähän hermostutti itse kutakin.

Kaiken kaikkiaan, minulla oli superihania asiakkaita ja tein parhaani palvellakseen heitä. Saamaani palautteen mukaan ruoka oli herkullista, palvelu oli lähestulkoon loistavaa, mutta se pieni kiire näkyi ruokien saapumisessa sekä laskun saamisessa. 

Onneksi selvittiin illasta kunnialla ja erityisesti mieltäni lämmitti eräs 9-henkinen Yhdysvalloista lähtöisin oleva seurue, joiden kanssa sai vitsailla ja he taisivat olla todella tyytyväisiä ruokaan sekä palveluun, ainakin saamani palautteen perusteella (..ja kirsikkana kakun päällä oli ne TIPIT!) Lauantai vahingossa vierähti kymmenentuntiseksi, muttei se haitannut, koska hyvässä työyhteisössä ajalliset pitkä päivä tuntuu vaan vilisemään ohitse.

Sunnuntaina eli tänään..vapaata töistä! JES. Näillä helteillä, vihdoinkin rannalle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Siinä itkua

A Rotten Guest.

“You wake up one morning and there it is, sitting in an old plaid bathrobe in your kitchen, unpleasant and unshaved. You look at it, heart sinking. Madness is a rotten guest .”  Madness: A Bipolar Life. Kirjoittaja kärsii  bipolaarisesta mielialahäiriöstä.  Suosittelisin lukemaan tämän kirjan jo hyvän lukukokemuksensa takia, ja varsinkin, jos lähipiiristä löytyy joku, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Erittäin hyvin tässä kirjassa käy ilmi, miten sairaus vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen, vaikka onhan se tiedossa, mutta ei sitä halua ajatella.  Olen lukenut myös  Marya Hornbacherin  edellisen kirjan:  "Elämä kateissa - kertomus anoreksiasta ja bulimiasta". Madness  alkaa limittäin sen kanssa, mitä hän kertoi Wasted (suom. Elämä kateissa) - teoksessa, mutta perehdyttäminen syömishäiriöihin ei ole tässä kirjassa keskeisintä, vaan hänen mielialahäiriö. Muutamien sivujen jälkeen ollaan ajassa sen jälkeen, kun syömishäiriö ei vaikuttanut olevan niin ke

mi semana

Huhtikuun alusta Heiaheia-kalenterini on alkanut näyttämään jo hieman paremmalta. Joulu/helmi/maaliskuu olivat todella hiljasia ku ei tullut paljoakaan erikseen liikuttua vapaa-ajallani. Aamusali saa herämään kropan ihan mukavasti. Running-tuossa nyt on lähinnä hölkyttelyä ja linkuttelua, kun vihloo tosi pahasti tervettä polvea sisäsyrjän puolelta ja lumpion päällä tuntuu kipua. Kuten huomaa, sain mitalin , että oon 10 x käynyt salilla vuonna 2013. Jippiikaijee. Jes! Oon tosi "ylpeä" -- onhan sitä tullut salilla ryhmäliikuntoissakin käytyä, mutta aika surkeata tuo on, kun 10 x tulee täyteen vasta huhtikuussa, mutta voin leikkiä, että huhtikuusta huhtikuuhun on "minun vuosi" vaikka muilla se vaihtuisikin joulu-tammikuun vaihteessa. Laitoin sähköpostia eräälle pesäpallojoukkueelle.  Kuulin, että olisi mahdollista ehkä pelata, niin haluaisin hirmu-hirmu kovasti pelata, edes sitä maakuntasarjaa. Ei oo niin väliä, kunhan saisin pelata, koska se on niin mukav