Siirry pääsisältöön

..another day in reception



Sunnuntai, viikon viimeinen päivä ja kolmas päivä vastaanotossa. Tänään Inkku kertoi minulle, että aina joka vuoron aluksi minun pitäisi laskea kassalipas. Tieto, jota olisi ollut ihan hyvää tietää jo ekalla päivällä. Avasin Operan ja vieresessä ikkunassa minulla on auki: Opera PMS Reference Manual. Onneksi siinä on yli 300 sivua matskua, joten saan viihdyttää itseäni ihan tarpeeksi tämän kanssa. 

Aamulla kävin jututtelemassa kolleegaani baarin puolella ja sain tietää, että joku normieläke on n.3000 ruplaa kuussa ja mikäli on syntynyt kaupungissa, jossa aikoo opiskella, niin ei saa paljonkaan tukea opiskeluihin ja asuminen pitää itse hoitaa, mutta jos olet kotoisin esim.Svetogorskista ja aloitat opiskelut Moskovassa, niin silloin saat tukea asumiseen tai jopa ilmaisen/edullisen opiskelija-asunnon. Työkaveri myös kertoi, että on melkoinen vitsaus Venäjällä se, että pystyäksesi opiskelemaan, pitää käydä töissä, mutta sinun halutaan olevan koulussakin ja näiden kahden yhteensovittaminen on joskus todella hankalaa. Tuet opiskelijoille ovat todella vähäisiä. Hän lupasi viedä minut vierailulle erääseen kommuuniin, jossa ihmiset asuvat todella vanhassa talossa, jossa on monia huoneita sekä kissoja ja koiria juoksemassa käytävällä. Eräs ex-kolleegaani on luvannut viedä minua tutustumaan esikaupunkialueeseen, joten minun pitäisi saada melko hyvä kokonaiskuva siitä, että millaisia eroja ihmisillä on asumisissa. 

Back to reception.. 

Autoin Inkkua niittamaan ja leimaamaan ihmisten passikopioita sekä rekisteröitymislappuja yhteen .Kävimme lounaalla ja olin luomassa ihmisten profiileja koneelle. Tänä aamuna sain huivin sidottua kaulaani, joten nyt sulaudun joukkoon melko hyvin. Olen tehnyt muutamia avainkortteja ja odotamme paria ryhmää saapuvaksi, joten silloin, kun he saapuvat, pitäisi hieman taas vilkastua. Tänään on taas ollut aika paljon venäläisia asiakkaita, joten olen harjoitellut seisomista. Lähes yhdeksän tunnin ajan pääsen seisoskelemaan, joten se ei ole helppoa touhua, kun siinä tulee alaselkäni hieman kipeäksi.

Onneksi on ollut hieman vapaata aikaa, niin on voinut jutella työkavereiden kanssa ja tutustua heihin, koska on paljon helpompaa työskennellä kun tuntee ihmiset hyvin. Meillä on myös kahvitaukoja pari kappaletta ja teoriatasolla tiedän jo melko paljon siitä, miten ihmisten rekisteröityminen tapahtuu..vaikken ole vielä sitä tehnyt, mutta ehkä joku päivä. Tänään pääsen taas keskiyön maissa kotiin, joten simahtaminen varmaan vierähtää lähemmäs aamukolmea. Minulla on vakaa aikomus saada suoritettua Svensk Klinik kesäkurssini tänään.

Päivän päätteeksi..

Kävelin kotiin ja mietin, että onpa minulla loistavia työkavereita ja nämä ekat päivät vastaanotossa ovat vaan olleet todella raskaita, koska työtahti ei ole niin kiivas kuin ravintolan puolella ja paljon enemmän on papereiden pyörittelyä ja pitää olla tosi tarkkana, varsinkin rekisteröitymispapereiden kanssa. Paljon on leimaamista ja koneella oloa, mutta ilman kivoja työkavereita se olisi todella puuduttavaa. Alkumetreillä on hieman turhauttanut, mutta samalla tavalla minua turhautti ravintolan puolella, koska moneen asiaan ei saa vastausta tai sitten ihmisillä on todella erilaisia tapoja toimia, mutta pitää vaan olla itsekin rennompi eikä se nyt elämää kaada, jos en heti ensimmäisellä kerralla saa Operaa soimaan mieleni mukaan. Ensi viikolla olen kolme päivää auttamassa taas ravintolassa ja viikonloppu menee vastaanotossa.


Tänä iltana saatiin myös kahvitauolle pienen pieni ruokalähetys, 
josta Inkku ikuisti kuvan sosiaalisen mediaan!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...