Huomaan olevani edelleen täällä, kun moni muu suomalainen harjoittelija on jo lähtenyt, koska saavuin tänne vasta heinäkuussa ja työharjoitteluni kestää yhteensä kolme kuukautta. Tällä hetkellä saan puhua melko paljon englantia sekä yritän puhua myös venäjää vaikken saa kaikkia sanojen taivutuksia oikein tai ne eivät ole edes sinnepäin, mutta hakemalla haen ja yritän, niin muut sitten korjaavat, jos mokaan.
Fransmanni-ravintolassa vietin viime viikolla kolme päivää ja meillä kävi jonkun verran ryhmiä eikä niin hirveästi A la carte-asiakkaita, perjantai olikin todella hiljainen, jolloin sain mennä kotiin vähän aikasemmin ja päädyin kävelemään kaatosateessa loppumatkan, mutta oli ainakin hyvä Haltin takki päällä, joten ei paljon haitannut.
Fransmanni-ravintolassa vietin viime viikolla kolme päivää ja meillä kävi jonkun verran ryhmiä eikä niin hirveästi A la carte-asiakkaita, perjantai olikin todella hiljainen, jolloin sain mennä kotiin vähän aikasemmin ja päädyin kävelemään kaatosateessa loppumatkan, mutta oli ainakin hyvä Haltin takki päällä, joten ei paljon haitannut.
the Cake. picture by Inkku
Tulin yksin Pietariin, mutta näin kävi, että paljon uusia tuttuja siunaantui. Minulla on ollut hauskaa täällä ja Pietari on kohdellut minua hyvin vaikka jotain tämä reissu on verottanut sekä luottokortti on vinkunut, mutta kuinkas muutenkaan - elämä on yllätyksellistä eikä tehtyjä asioita pidä katua vaan niistä voi aina ottaa opiksi.
End of an Era: my colleague in Fransmanni left to Finland
Tämäkin viikko alkoi maanantailla, joka oli vapaapäiväni, joten heti aamukymmeneltä olin Mikhailovsky-teatterissa ostamassa lippua balettiin, pyysin lipun parhaalta paikalta ja olen nyt erittäin innoissani, mutta mietteliäs. Minulla on mekko balettiin, mutta eihän minulla ole mitään trenssiä tai kevyttä villakangastakkia tai mitään muuta fiksua takkia, koska jostain syystä kuvittelin etten tarvitsisi kuin kaksi Haltin takkia matkaan, joita olen ahkerasti käyttänytkin, mutteivät ne sovi mihinkään teatteriin kenkien ja mekon kanssa, puhumattakaan käsilaukusta.
Samana päivänä kävin ostamssa junaliput Moskovaan ja päätin majoittautua hostellissa, joka on lähestulkoon keskustassa..haluan käydä jossain sisätiloissa vierailemassa (museo, kirkko, tjmv) sekä ajattelin meneväni eläintarhaan. Haluan matkustella metrolla ja ehkä fiksu balettiin sopiva takkikin kävelee vastaan, jolloin voisin vinkuttaa luottokorttia?
Elokuun viimeisenä maanantaina sain palautettua joitain koulutehtäviäkin, kävin KFC:ssa iTwisterilla, Palace Bridgen ThannSpassa manikyyrillä (en suosittele!) ja joudun antamaan palautetta kauneushoitolan vastaanottovirkailijalle hoidon kestosta, koska kesto hintalistan mukaan olisi pitänyt olla 60 minuuttia, mutta kesti n.35 minuuttia lakan kanssa eikä lakkaa ollut perus-edullistalakkaa, jonka halusin vaan jotain kalliimpaa..mutta hän vaan sanoi että "tänään jotain jotain jotain.." venäjäksi. Tämän perusteella minulla oli erittäin huono asiakaspalvelukokemus, koska olin soittanut kuitenkin jo päivällä ja puhunut englanniksi, joten olisin toivonut, että manikyristi olisi puhunut englantia, koska ThannSpa sijaitsee Sokos Hotellin yhteydessä tai edes se manikyyri olisi kestänyt 60 minuuttia ja olisin saanut sen edullisemman peruslakan, koska olen täällä kuitenkin palkattomassa työsuhteessa. Yhtä hyvin olisin voinut mennä kotini vieressä sijaitsevaan kauneushoitolaan, jossa hinta-laatusuhde olisi ollut parempi. Tästä otin opikseni ja nyt tiedän ainakin paremmin!
Hyvä ruoka, parempi mieli? ..illaksi mentiin meidän "Pietari-possen" kanssa illalliselle Olivieen, jossa oli venäläistä sekä kaukasialaista ruokaa listalla eikä tarvinnut pettyä ruokaan, sen määrään tai makuun. Tilasin dolmaa sekä armenialaista Spas-keittoa pääruuaksi eikä ollut enää tilaa jälkiruualle vaikka yleensä aina poikeuksetta aina tilaan jälkiruuan melkein ensimmäisenä! Palvelu täällä ravintolassa oli todella huomioivaa ja se tuntuu aina mukavalta!
Illallisen jälkeen käytiin vielä Чайный Дом:issa illan viimeisillä, muisteltiin tätä kesää ja vitsailtiin vielä viimeisen kerran tällä porukalla, täällä Pietarissa. Kotimatkalla kävelin Dumskayan ohi, joka on aina erilainen elämys, sinä iltana sain pari rakkaudenosoitusta ja minut saatettiin kotiovelle asti, joten sain harjoitella small-talkia venäjäksi, joka on aina yhtä mielenkiintoista. Olen todella mielissään siitä, että siinä ulko-ovella on vartija, joka tarkistaa henkilöllisyyden, koska ajoittain humalaiset ihmiset voivat olla pelottavia.
Tiistaina olin vaihtelun vuoksi Fransmannissa, hukkasin puhelimeni, perehdytin keittiöpoikia suomalaiseen kulttuuriin kertomalla heille venäjäksi suomalaisten henkilökohtaisesta tilasta, varsinkin verrattuna venäläisiin. Kävin mm. keskustelun erään miestarjoilijan kanssa mies-naisrooleista, koska hänen mielestään naiset eivät saisi nostella painavia tavaroita ja illan päätteeksi taas kerran totesin kolleegoille, ettei hyvästä palvelusta huolimatta suomalaisten kulttuuriin ei kuulu se, että jätetään tippiä vaikka oltaisiinkin ulkomailla, jossa tipit ovat isossa merkityksessä.
Se on jo melko yleistä täällä ja kaikki sen tietää etteivät suomalaiset pahemmin tippaa (harvinaista, jos näin käy) ja sen itsekin olen huomannut parin kuukauden aikana täällä. En sitten tiedä, että miten suomalaiset tippaavat muissa ruokapaikoissa Venäjällä tai muualla ulkomailla. Itse jätän aina tippiä hyvästä palvelusta ja maukkaasta ruuasta, koska ulkona ollessa, varsinkin täällä tietäen palkkatason ja ymmärrän 'tipeillä eletään' -sanonnan.
Itselleni, henkilökohtaisesti, tippi on aina merkki hyvästä palvelusta, ellen saa tippiä, niin monesti mietin, että olisinko voinut tehdä jotain toisin ja oliko palveluni huonoa. Se on lähestulkoon välitön palaute omasta työstään. Parhaiten olen saanut tippiä amerikkalaisilta, mutten ihmettele yhtään, koska sehän kuuluu heidän kulttuuriin. Tippaus on aina vaikeata, muttei omatunnon mukaan voi mennä pieleen ja tarjoilijat todella ilahtuvat tipeistä.
Tällä viikolla olen vielä pari päivää vastaanotossa ja loppuviikosta matkustan Moskovaan, jonne se juna puksuttaa kahdeksan (8) tuntia, joka on mielestäni aivan kohtuullista, koska Imatra-Oulu väliä olen matkustellut junalla 13 tunnin ajan, joten istumiseen on totuttu!
Elokuun viimeisenä maanantaina sain palautettua joitain koulutehtäviäkin, kävin KFC:ssa iTwisterilla, Palace Bridgen ThannSpassa manikyyrillä (en suosittele!) ja joudun antamaan palautetta kauneushoitolan vastaanottovirkailijalle hoidon kestosta, koska kesto hintalistan mukaan olisi pitänyt olla 60 minuuttia, mutta kesti n.35 minuuttia lakan kanssa eikä lakkaa ollut perus-edullistalakkaa, jonka halusin vaan jotain kalliimpaa..mutta hän vaan sanoi että "tänään jotain jotain jotain.." venäjäksi. Tämän perusteella minulla oli erittäin huono asiakaspalvelukokemus, koska olin soittanut kuitenkin jo päivällä ja puhunut englanniksi, joten olisin toivonut, että manikyristi olisi puhunut englantia, koska ThannSpa sijaitsee Sokos Hotellin yhteydessä tai edes se manikyyri olisi kestänyt 60 minuuttia ja olisin saanut sen edullisemman peruslakan, koska olen täällä kuitenkin palkattomassa työsuhteessa. Yhtä hyvin olisin voinut mennä kotini vieressä sijaitsevaan kauneushoitolaan, jossa hinta-laatusuhde olisi ollut parempi. Tästä otin opikseni ja nyt tiedän ainakin paremmin!
Illallisen jälkeen käytiin vielä Чайный Дом:issa illan viimeisillä, muisteltiin tätä kesää ja vitsailtiin vielä viimeisen kerran tällä porukalla, täällä Pietarissa. Kotimatkalla kävelin Dumskayan ohi, joka on aina erilainen elämys, sinä iltana sain pari rakkaudenosoitusta ja minut saatettiin kotiovelle asti, joten sain harjoitella small-talkia venäjäksi, joka on aina yhtä mielenkiintoista. Olen todella mielissään siitä, että siinä ulko-ovella on vartija, joka tarkistaa henkilöllisyyden, koska ajoittain humalaiset ihmiset voivat olla pelottavia.
Tiistaina olin vaihtelun vuoksi Fransmannissa, hukkasin puhelimeni, perehdytin keittiöpoikia suomalaiseen kulttuuriin kertomalla heille venäjäksi suomalaisten henkilökohtaisesta tilasta, varsinkin verrattuna venäläisiin. Kävin mm. keskustelun erään miestarjoilijan kanssa mies-naisrooleista, koska hänen mielestään naiset eivät saisi nostella painavia tavaroita ja illan päätteeksi taas kerran totesin kolleegoille, ettei hyvästä palvelusta huolimatta suomalaisten kulttuuriin ei kuulu se, että jätetään tippiä vaikka oltaisiinkin ulkomailla, jossa tipit ovat isossa merkityksessä.
Se on jo melko yleistä täällä ja kaikki sen tietää etteivät suomalaiset pahemmin tippaa (harvinaista, jos näin käy) ja sen itsekin olen huomannut parin kuukauden aikana täällä. En sitten tiedä, että miten suomalaiset tippaavat muissa ruokapaikoissa Venäjällä tai muualla ulkomailla. Itse jätän aina tippiä hyvästä palvelusta ja maukkaasta ruuasta, koska ulkona ollessa, varsinkin täällä tietäen palkkatason ja ymmärrän 'tipeillä eletään' -sanonnan.
Itselleni, henkilökohtaisesti, tippi on aina merkki hyvästä palvelusta, ellen saa tippiä, niin monesti mietin, että olisinko voinut tehdä jotain toisin ja oliko palveluni huonoa. Se on lähestulkoon välitön palaute omasta työstään. Parhaiten olen saanut tippiä amerikkalaisilta, mutten ihmettele yhtään, koska sehän kuuluu heidän kulttuuriin. Tippaus on aina vaikeata, muttei omatunnon mukaan voi mennä pieleen ja tarjoilijat todella ilahtuvat tipeistä.
Tällä viikolla olen vielä pari päivää vastaanotossa ja loppuviikosta matkustan Moskovaan, jonne se juna puksuttaa kahdeksan (8) tuntia, joka on mielestäni aivan kohtuullista, koska Imatra-Oulu väliä olen matkustellut junalla 13 tunnin ajan, joten istumiseen on totuttu!
Enää 58 tuntia Moskovaan!
"Menolippu Moskovaan, miljoonakaupungin pyörteisiin.."
Kommentit