Torstaina oli ensimmäinen päiväni vastaanotossa (FO/Respa). Sain pukea päälleni uudet vaatteet ja paidan väri vaihtui punaisesta valkoiseksi. Minusta oli todella hauskaa katsoa ravintolassa olevien työkavereiden ilmeitä -- varsinkin keittiöhenkilökunta oli ihmeissään. Täällä kuitenkin on ne "omat porukat" vaikka kaikkien kanssa ollaan kavereita ja tullaan toimeen, mutta respan henkilökunta syö yleensä omassa pöydässä, keittiö omassa ja ravintolan sali puoli omassa.
Ensimmäinen päivä vastaanotossa oli melko erilainen kuin ravintolassa -- täysin kiireen vastakohta ja heti kun vuoropäällikkö jätti minut yksin hetkeksi tiskille, niin eiköhän sinne tullut heti, välittömästi, lähemmäs kymmenen (10) henkilöä, joista ensimmäinen oli pariskunta, jotka puhuivat venäjää. Pyysivät toista huonetta ja extra ihmistä samaan varaukseen, yritin ensin etsiä sen ekan huoneen, koska alkuperäisesti ohjelmistossa määrätty huone oli statukseltaan ei-sopiva asiakkaalle. Rauhallisesti hymyilin asiakkaalle, kävelin toimiston ovelle ja tuli etsittyä Vika käsiini ja selitettyä tilanne nopeasti, jolloin hän tuli auttamaan minua ja tehtäväkseni jäi tarkkailla tilannetta tyynenä sekä hymyillä nätisti.
Vuoropäällikkö sanoi, että Suomessahan opetetaan Operan käyttöä. En voinut vastata muuta kuin, että "varmaankin, mutta hotelli-puolella varmaan enemmän, mutten opiskele hotra/matkailu-alalla" ..liiketalouden opiskelijana, markkinnoinnin puolella en paljonkaan ole Operaa missään vaiheessa nähnytkään.
Päivän aikana sain soittaa myös wake-up callseja ja siinä olin todella hyvä! Osaan myös ottaa kopiokoneellamme kaikenlaisia kopioita ja osaan printata koneelta tarkistuslistoja. Olen nyt tämän viikonlopun kokonaan taas vastaanotossa, niin toivottavasti meille jää aikaa perehtyä enemmänkin Operan saloihin, koska pikaisesti viiden minuutin esittelyllä en pysty kaikkea muistamaan! Parasta vastaanotossa oli se, että työkaverini yrittävät opettaa minulle venäjää ja erilaisia fraaseja sekä oikeasti pääsee juttelemaan ja tutustumaan vähän paremmin heihin, koska vastaanottovirkailijamme puhuvat todella hyvää englantia ja uusia ihmisiä kaikki, niin puhuttavaa kyllä riittää!
---
Reilun kuuden viikon aikana työharjoittelussa olen todennut sen, että se on ihan sama mitä työtä tulen tekemään, on se sitten kaupassa, toimistossa, pankissa, vakuutusyhtiössä, kiinteistövälittäjänä tai valtiolla, niin tärkeintä on se porukka, jonka kanssa sitä työtä tekee. Työ voi olla mitä vaan, mutta se on se porukka -- työyhteistö, se tekee työstä aina tuhat kertaa mielekkäämpää. Haluan myös tehdä töitä, jossa saan ottaa vastuuta ja olla ihmisten keskellä.
Arvostan todella paljon omia esimiehiä täällä Sokoksella, koska saan heidän kanssa puhua suoraan asioista, jotka minun mieltäni painaa ja saan suoraa palautetta myös asioista, jotka olen hoitanut hyvin tai huonosti. Eilen myös kävin kyselemässä yläkerran toimistoista selvennystä erään ohjeistukseen ja minua pyydettiin istumaan hetkeksi ja melkein vartin ajan sain puhua ohjeistuksesta ja sitten minulta kysyttiin myös yleisesti kokemuksestani täällä. Tuntuu, että esimiehiä oikeasti kiinnostaa, että miten homma toimii.
Ravintolassa olen kehunut työkavereitani tai kertonut positiivisia asioita, mutta muutamasta vuokratyöntekijästä olen antanut hieman kritiikkiä, koska ravintolassa, jos joku lorvii (tausta- ja valmistelutöissä) eikä tee edes puolikkaan ihmisen töitä, se tarkoittaa sitä, että itse joutuu tekemään lähes kahden ihmisen työt. Ymmärrän vuokratyöntekijöitä, koska olen itsekin ollut vuokratyöfirman kautta ja olen myös ollut tarjoilijana ja blokkarina pari vuoroa. Koko tilanne on uusi, työpaikka on uusi, työkaverit ovat uusia, mutta se ei tarkoita, ettei edes tarvitsisi yrittää! Sen kyllä huomaa, jos ihminen yrittää edes eikä onnistu työssään tai ole yhtä noheva kuin joku muu eikä se haittaa, koska omalla käytöksellä pystyy paikkamaan paljon, mutta se harmittaa todella paljon, jos henkilö ei edes yritä ja tekee jotain pikkuaskaretta hitaammin kuin kädetön etana liikkeellä. Onneksi näitä henkilöitä ei ole paljon ja vakiohenkilökunnan kanssa ollaan jo todella hyvää pataa! Enhän itsekään osaa paljoakaan, mutta avaan suuni ja kyselen asioita sekä pyydän apua. Siinä vaiheessa, kun myös oivaltaa, että miten joku asia toimii, niin sitten voi mennä täyttä höyryä eteenpäin.
---
Opiskelin joskus ajoneuvoyhdistelmänkuljettajaksi, mutta joskus nykyään mietin, että olisinko sitä työtä tullut tekemään loppuelämääni vai missä vaiheessa olisin kyllästynyt tiehen ja varastoihin, toisaalta siinä olisi ollut vaan itse vastuussa omista tekemisistä eikä olisi ollut paljonkaan työkavereita tien päällä, jos ajaisi pitkää matkaa.
Viikonlopuksi todellakin vastaanottoon töihin -- katsotaan, minkälainen päivä tästä sitten tulee. Kahvia vähän koneeseen ja liikkeelle. Jokainen päivä on uusi ja erilainen, koska asiakkaat ovat erilaisia!
---
Clap your hands and go to work.
Kommentit