Siirry pääsisältöön

..i wish i was fast

Tänään oli toinen päivä vastaanotossa eli Front Officessa. Oltiin siellä loppuilta kolmestaan ja pääsin jäämään tiskille, vaikken osaa käyttää koko Operaa, mutta klikkailen sinne sun tänne. Vähän turhautti, kun erästä toimenpidettä bäkkärillä ei voitu selittää kokonaisuudessaan vaan aina osissa ja eri osien välissä piti käydä aina kysymässä: "So..what's next?"

Kun huomasin, että kaikilla on vähän muuta tekemistä eikä kellään oo oikein kunnolla aikaa selittää minulle ohjelmaa kaivoin esille yli 300-sivuisen Opera-ohjeistuksen. Minulle kylläkin sanottiin, että "Saa kysyä, mitä mieleesi tulee.." Tosin, mitä osaan kysyä ohjelmasta, joka on minulle täysin vieras? Tai sitten tehdään ja näpytellään asioita niin kiivaaseen tahtiin ja hyvä, että silmät pysyvät menossa mukana, muttei aivot eikä kaikkea näkemäänsä pysty rekisteröitymään.

Osaan kuitenkin kopioida, luoda asiakasprofiileja ja luoda uusia avainkortteja. Tosin, en tiennyt, miten soitetaan sisäverkon ulkopuolelle, joten vähän saatoin aiheuttaa kummaksuntaa työkaverissani, kun moista kyselin enkä ole sinut vielä venäläisten puhelinnumeroiden kanssa, joten en ole varma, milloin kyseessä on kännykkänumero ja milloin "lankapuhelin", koska näillekin on eri "ulospääsykoodit".

Kerran tuli käytyä kahvilla ja pidetty yksi 30 minuutin ruokatauko. Toimistosta löytyi myös hääkimppu, joten hassuteltiin vuoron alussa oikein kunnolla -- ei vaan heitetty kimppua olan yli, mutta hyräiltiin häämarssia. Minut myös ikuistettiin italialaisen matkatoimiston kameraan, koska olivat ottamassa uutta mainosmaterjaalia esitettä varten. Saa nähdä, onko kuvani painokelpoinen, mutta se oli vaan yksi satojen joukossa. 

Huomenna taidan töissä jatkaa Operan käyttöohjeen lukemista, jotta minusta tulisi edes huolellinen ja osaisin kaiken asiakastilanteisiin liittyen hoitaa -- vaikken osaisi sitä nopeasti, niin olisi hyvä silti osata, jottei jatkuvasti tarvitsisi pyytää apua tai kysellä, koska ei tuokaan mitään ydinfysiikkaa ole.

Töiden jälkeen oli kivaa lähteä tyttöjen kanssa sporttipubiin kahville ja grenkeille. Sai taas juteltua niistä näistä enkä mie voi uskoa, että he lähtevät jo reilun viikon kuluttua pois. Todella omituista, mutta eräs kaverini tulee Suomesta tänne opiskelemaan, joten sovittiin käyvämme kahvilla.

Toisaalta minulla on mielettömästi tehtävää vielä kesäkurssien kanssa, koska tehtävänannot ovat laajoja ja monitahoisia ja pitäisi vähän vielä miettiä niiden kanssa eikä se tee minulle hyvää riekkua iltamyöhään kavereiden kanssa, mutta mielestäni minun pitää ottaa ilo irti viimeisistä päivistä heidän kanssaan. Voin sitten nukkua vähän vähemmän, koska pitää kuitenkin verkkokurssien tehtävät palauttaa elokuun loppuun mennessä ja moni kurssi on jo viitta vaille valmis, mutta paria kurssia en ole edes aloittanutkaan.

PS. En ymmärrä, mistä itikoita riittää..olen tappanut tälle illalle jo ainakin neljä (4) kappaletta, mutta jotenkin ne aina ovat tuossa korvan vieressä taas inisemässä vaikka ikkunanikin on visusti kiinni. Kärpäslätkä ja hyönteismyrkky -- ei olisi yhtään huonompi combo!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...