Siirry pääsisältöön

..i wish i was fast

Tänään oli toinen päivä vastaanotossa eli Front Officessa. Oltiin siellä loppuilta kolmestaan ja pääsin jäämään tiskille, vaikken osaa käyttää koko Operaa, mutta klikkailen sinne sun tänne. Vähän turhautti, kun erästä toimenpidettä bäkkärillä ei voitu selittää kokonaisuudessaan vaan aina osissa ja eri osien välissä piti käydä aina kysymässä: "So..what's next?"

Kun huomasin, että kaikilla on vähän muuta tekemistä eikä kellään oo oikein kunnolla aikaa selittää minulle ohjelmaa kaivoin esille yli 300-sivuisen Opera-ohjeistuksen. Minulle kylläkin sanottiin, että "Saa kysyä, mitä mieleesi tulee.." Tosin, mitä osaan kysyä ohjelmasta, joka on minulle täysin vieras? Tai sitten tehdään ja näpytellään asioita niin kiivaaseen tahtiin ja hyvä, että silmät pysyvät menossa mukana, muttei aivot eikä kaikkea näkemäänsä pysty rekisteröitymään.

Osaan kuitenkin kopioida, luoda asiakasprofiileja ja luoda uusia avainkortteja. Tosin, en tiennyt, miten soitetaan sisäverkon ulkopuolelle, joten vähän saatoin aiheuttaa kummaksuntaa työkaverissani, kun moista kyselin enkä ole sinut vielä venäläisten puhelinnumeroiden kanssa, joten en ole varma, milloin kyseessä on kännykkänumero ja milloin "lankapuhelin", koska näillekin on eri "ulospääsykoodit".

Kerran tuli käytyä kahvilla ja pidetty yksi 30 minuutin ruokatauko. Toimistosta löytyi myös hääkimppu, joten hassuteltiin vuoron alussa oikein kunnolla -- ei vaan heitetty kimppua olan yli, mutta hyräiltiin häämarssia. Minut myös ikuistettiin italialaisen matkatoimiston kameraan, koska olivat ottamassa uutta mainosmaterjaalia esitettä varten. Saa nähdä, onko kuvani painokelpoinen, mutta se oli vaan yksi satojen joukossa. 

Huomenna taidan töissä jatkaa Operan käyttöohjeen lukemista, jotta minusta tulisi edes huolellinen ja osaisin kaiken asiakastilanteisiin liittyen hoitaa -- vaikken osaisi sitä nopeasti, niin olisi hyvä silti osata, jottei jatkuvasti tarvitsisi pyytää apua tai kysellä, koska ei tuokaan mitään ydinfysiikkaa ole.

Töiden jälkeen oli kivaa lähteä tyttöjen kanssa sporttipubiin kahville ja grenkeille. Sai taas juteltua niistä näistä enkä mie voi uskoa, että he lähtevät jo reilun viikon kuluttua pois. Todella omituista, mutta eräs kaverini tulee Suomesta tänne opiskelemaan, joten sovittiin käyvämme kahvilla.

Toisaalta minulla on mielettömästi tehtävää vielä kesäkurssien kanssa, koska tehtävänannot ovat laajoja ja monitahoisia ja pitäisi vähän vielä miettiä niiden kanssa eikä se tee minulle hyvää riekkua iltamyöhään kavereiden kanssa, mutta mielestäni minun pitää ottaa ilo irti viimeisistä päivistä heidän kanssaan. Voin sitten nukkua vähän vähemmän, koska pitää kuitenkin verkkokurssien tehtävät palauttaa elokuun loppuun mennessä ja moni kurssi on jo viitta vaille valmis, mutta paria kurssia en ole edes aloittanutkaan.

PS. En ymmärrä, mistä itikoita riittää..olen tappanut tälle illalle jo ainakin neljä (4) kappaletta, mutta jotenkin ne aina ovat tuossa korvan vieressä taas inisemässä vaikka ikkunanikin on visusti kiinni. Kärpäslätkä ja hyönteismyrkky -- ei olisi yhtään huonompi combo!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Expressing fear can be an act of courage."

Fear starts at the point when control stops. Control. We love to have control in our lives. We want to control some aspect in it. It might be food, relationships, and looks; etc. Everyone wants to have control over something - school and doing your homework daily is one way of having control over something. I have huge fear – fear of driving. I lost control of my car on one sunny, but slippery winter day. I was really terrified because the car was going up to 80 km/h. Car started going on the left, over the disjunctive strip. At the last moment I really tried pulling the steering wheel to the right, and then it started going on the right and spun over the roof 3 times and stopped. The most terryfing moment in my life – I was mainly concerned about the car because I survived. Afterwards I’ve realized how lucky I was to get out of this accident alive. Happy to be alive, although I feel bit sad about the car, but a car is just a piece of metal and plastic. Nothing more, nothing less. Pers...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...