Viikossa tapahtuu kaikenlaista, olin viime viikolla kahteen päivään yhteensä lähes 22 tuntia töissä, koska mielestäni se on aivan sama, olenko töissä iltaysiin vai iltakahtentoista asti. Enemmän työtunteja tarkoittaa enemmän tippejä sekä jotain hyvää nakerteltavaa keittiöstä illan päätteeksi. (tai kakkua, eräällä viikolla oli monena iltana macaroonseja tarjolla). Jos voisin ja se olisi terveellistä, ruokavalioni koostuisi porkkanakakusta, juustokakusta, macaroonseista ja kahvista.
..when you wake up at 3AM because of some random dude making all the noise in the hallway, you go and say to him to keep it down due to an early wake-up and he goes: "Do you have a rock..since my door won't close"Viime torstaina jäin pidemmäksi aikaa vaikka olinkin nukkunut vaan pari tuntia, sillä keskellä yötä naapuri Arkansasista pyysi kiviä.. Syy pidempään työpäivään oli myös se, että ravintolamme oli täynnä ja minulle oli ilmestynyt neljä pöytää baarin puolelle, joten palvelin heitä enkä voinut niitä pöytiä oikeastaan delegoida tai luovuttaa kellekään, koska olimme yhden ihmisen vajeella. Lähdimme Helenan kanssa töiden jälkeen шаверма:lle e. kebabrulla suomeksi, joka on yleensä tehty kanasta.
Mielestäni on rentouttavaa töiden jälkeen mennä puhumaan kaverin kanssa päivän tapahtumista ja samalla voi pahoitella sitä, jos on erehtynyt päivällä äksyilemään toiselle, mutta onneksi kumpikin meistä tietää, ettei pienet äksyilyt johdu toisesta henkilöstä, vaan jostain muusta, koska kestämme toisemme todella hyvin vapaa-ajalla.
Mielestäni on upeata, että olen löytänyt täältä loistavia ihmisiä, joiden kanssa on tullut käytyä ulkona ja leikittyä turistia. Yöllä erkanimme Gostini Dvorilla, jonka kulmalla tapasimme ihmisiä Mexicosta ja he kyselivät, että miten pääsisivät Vasilin saarelle. Emme voineet olla naurahtamatta, koska yöllä et hirveän helpolla Vasilin saarelle pääse -- sillat nostetaan! Ilmeisesti yksi silloista käy alhaalla johonkin aikaan yöstä, mutta muuten ovaat ylhäällä usemman tunnin, jotta isot laivat pääsisivät kulkemaan Pietarin läpi. Suosittelimme heille oluelle menoa, koska olivat lähellä Dumskayaa. (legendaarinen bilekatu Pietarissa)
Perjantaina olin valmistautunut pyytämään toista huonetta asuntolasta, koska olen elänyt viisi viikkoa siinä luulossa, ettei ikkunani avaudu. Olin kirjoittanut lapun, jonka annoin alakerrassa olevalle asuntolan vahtimestarille ja selitin, että on erittäin kuumaa ja tuntuu saunalta. Monien ravaamisien jälkeen lopulta huoneessani olivat tikapuut ja avoin ikkuna. Tämä ikkuna avautuu "kattoluukku"-periaatteella, mutta itse olin etsinyt jotain kahvaa jostain vääntää tjmv, muttei sellaista toki löytynyt. Sinä päivänäkin olin vähän pidempään ja illalla tulin lähes suorinta reittiä töistä kotiin ja parin tunnin kuluttua taisi Nukkumattikin erehtyä vierailulle.
The Moment
.. after 5 weeks someone shows you, how you can open your window,
all it took was a note in #russian to administration and a #ladder.
Five weeks in and my window opens!
Lauantaiaamuna kävin hyvästelemässä Chrisin, joka oli Yhdysvalloista kotoisin oleva henkilö. Hän asui täällä lähes kuusi viikkoa ja sinä aikana kertoi minulle iltateen aikoihin paljon mielenkiintoisia juttuja Venäjän historiasta ja auttoi hieman yhden kesäkurssin tehtävänannon kanssa. Nyt vähän harmittaa, kun täällä kuudennessa kerroksessa ei oikeastaan asu ketään muuta kuin minä itse. Parin päivän ajan tosin minua viihdyttävät pari arkansasilaista, mutten hekin poistuvat huomenna.
Elokuun lopussa poistuvat myös viimeisetkin Suomi-Sokos-trainees-neidot, joten syyskuu tulee olemaan luonteeltaan varmasti totaalisen erilainen kuin aikani tähän asti. Ostin nettilipun "Sleeping Beauty" -esitykseen Mikhailovsky-teatteriin ja pohdiskelen sopivia päivämääriä Moskovan reissulle. Pitäisi vähän vielä katsoa, että mihin paikkoihin haluaa eksyä Moskovassa, koska en halua mennä sinne vailla päämäärää, sillä junaliput ovat melko hintavia (hinta pyörii siinä 80€ kieppeillä) ellei satu bongamaan III-luokan lippua, jolle jää kuitenkin hintaa lähes 30 euroa. Yritin katsoa myös lentoja Pietari-Moskova, mutten niitä kylläkään löytänyt.
Kokonaiset neljä (4) päivää olin vapaalla..lauantaina kävin hakemassa rautatieasemalta vieraan Suomesta mutten vieläkään päässyt Pietarhoviin, vaikka olen sinne yrittänyt jo melkein kolmesti ehtiä viiden viikon aikana. Ehkä siitä tulee minun "Place I want to go and never get to" -- reittihän sinne olisi helppo, joten voi olla, että seuraavana vapaapäivänä hurauttelen kameroineen perille asti ja käyn vähän kiertelemässä suihkulähteillä.
Vapaapäivien aikaan yövyin Vasilin saarella sijaitsevassa Sokos Hotel Vasilievskyssa..vapaapäivien aikana myös kävin kävin Suomi-vieraan kanssa Pietaripaavali-linnoituksessa, Da Vinci-museossa, "kidutusvälineiden museossa", Alexin vahamuseossa, elokuvissa!, huvipuisto-alueella, Isaakinkirkon tornissa, Palace Bridge Spassa sekä AZIMUT Sky Barissa ja näin edessäni valtavan sushilautasen ja tulipahan nähtyä siltojen noston yhteydessä myös SUPERMOON. Taidan joku päivä tehdä erillisen postauksen ns. "nähtävyyksistä" ym, mutten suosittele Alexin vahamuseota kellekään (sijaitsee Talvipalatsi-aukion välittömässä läheisyydessä!).
And this is the perfect night...
It doesn't get better than this
The perfect time...
Kommentit