Siirry pääsisältöön

..olipa kerran vapaata

Tämä viikkoni alkoi kahdella perättäisellä vapaapäivällä! 

Mitä siis tein? ..opiskelin sisätiloissa ja selasin kirjoja sekä internettiä yrittäen ammentaa itseäni niin paljon tietoa Venäjän historiasta, kulttuurista sekä uusiutuvasta energiasta kuin mahdollista, koska olen ahkeroinut kesäkurssien kanssa ja kaikkien tehtävien deadlinet puskee päälle, mutta eipä sisällä istuskelu niin paljon juuri tällä hetkellä haittaa, koska ulkona sataa ajoittain vettä eikä minulla ole sateenvarjoa.


Sain kuitenkin aikaiseksi käytyä molempina päivinä ulkona, vähän olevinaan kävin ostoksilla, mutten mitään ostanut. Vihdoinkin sain käveltyä sinne Komputer Mir-kauppaan, josta 08.07. ostin muistikortin, joka oikutteli eikä ole enää lähes kuukauteen toiminut. Odotin taas hirveätä paperirumbaa, mutta se menikin service centeriin, joten sain reklamoitua sen takuuseen ja kuulemma tulee sieltä palvelukeskuksesta n.20-24 päivän kuluttua, joten soittavat sitten minulle. Odotan innollani sitä venäjänkielistä soittoa, onneksi on kolme viikkoa aikaa prepata kielitaitoani, joten ymmärtäisin sitten kaiken (?) puhelusta tai edes sen oleellisemman. 

Tiistaina, yritin myös käydä ostamassa "Sleeping Beauty" -esitykseen lippuja, mutta lippukassat ovat suljettuna 25.elokuuta asti, joten en saanut lippuja syyskuun näytökseen ja tällä hetkellä jännitän, että onko enää mitään lippua jäljellä enää maanantaina vai joudunko taipumaan johonkin muuhun esitykseen ja päivään kun mitä olen ajatellut.

 




Iltakävelyt ovat yleisesti hauskoja (ellei sada) -- varsinkin silloin, kun oikeasti lähtee pois Nevskiltä, jota olen pyrkinyt välttämään kaikin mahdollisin keinoin, koska se väenpaljous ja kaikki matelevat turistit..en kestä, jos  haluan päästä edes metrin minuutissa eteenpäin! ..yhtenä iltana kävelin myös Finlandiski prospektilla ja sieltä Pietaripaavali-saaren ohi asunnolle. Olen kuullut, että Finlandiski prospektilla olisi jotain Suomeen vahvasti liittyvää muutakin kuin nimi, jotain kahvioita tai kauppoja, mutten ainakaan niitä löytänyt. Pitää varmaan tuplavarmistaa tämä tietoni mahtavan Googlen avulla..






Tiistai-iltana meinasin myös erehtyä Nevan rannalle (taas!) katselemaan laivoja, mutta päätin kerrankin käydä ennen aamuneljää nukkumaan, mutta allaolevat kuvat ovat viime viikolta, kun täällä näkyi Supermoon sunnuntai-maanantai yönä ja olin Vasilin saarella katselemassa ohilipuvia laivoja.

Pietarissa nostetaan joka yö sillat, jotta isotkin laivat voisi jatkaa suunniteltua merireittiä ja netistä löytyy aikataulut tästä öisittäisestä aktiviteetista. Olen tavannut muutamia ulkopaikkakuntalaisia, jotka yrittävät yöllä kahden aikoihin päästä Vasilin saarelle. Yksi silta lasketaan jossain vaiheessa hetkeksi ja sitten taas nostetaan pariksi tunniksi.










One of these days the sky's gonna break 
And everything will escape and I'll know 
One of these days the mountains 
Are gonna fall into the sea..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...