Siirry pääsisältöön

..olipa kerran vapaata

Tämä viikkoni alkoi kahdella perättäisellä vapaapäivällä! 

Mitä siis tein? ..opiskelin sisätiloissa ja selasin kirjoja sekä internettiä yrittäen ammentaa itseäni niin paljon tietoa Venäjän historiasta, kulttuurista sekä uusiutuvasta energiasta kuin mahdollista, koska olen ahkeroinut kesäkurssien kanssa ja kaikkien tehtävien deadlinet puskee päälle, mutta eipä sisällä istuskelu niin paljon juuri tällä hetkellä haittaa, koska ulkona sataa ajoittain vettä eikä minulla ole sateenvarjoa.


Sain kuitenkin aikaiseksi käytyä molempina päivinä ulkona, vähän olevinaan kävin ostoksilla, mutten mitään ostanut. Vihdoinkin sain käveltyä sinne Komputer Mir-kauppaan, josta 08.07. ostin muistikortin, joka oikutteli eikä ole enää lähes kuukauteen toiminut. Odotin taas hirveätä paperirumbaa, mutta se menikin service centeriin, joten sain reklamoitua sen takuuseen ja kuulemma tulee sieltä palvelukeskuksesta n.20-24 päivän kuluttua, joten soittavat sitten minulle. Odotan innollani sitä venäjänkielistä soittoa, onneksi on kolme viikkoa aikaa prepata kielitaitoani, joten ymmärtäisin sitten kaiken (?) puhelusta tai edes sen oleellisemman. 

Tiistaina, yritin myös käydä ostamassa "Sleeping Beauty" -esitykseen lippuja, mutta lippukassat ovat suljettuna 25.elokuuta asti, joten en saanut lippuja syyskuun näytökseen ja tällä hetkellä jännitän, että onko enää mitään lippua jäljellä enää maanantaina vai joudunko taipumaan johonkin muuhun esitykseen ja päivään kun mitä olen ajatellut.

 




Iltakävelyt ovat yleisesti hauskoja (ellei sada) -- varsinkin silloin, kun oikeasti lähtee pois Nevskiltä, jota olen pyrkinyt välttämään kaikin mahdollisin keinoin, koska se väenpaljous ja kaikki matelevat turistit..en kestä, jos  haluan päästä edes metrin minuutissa eteenpäin! ..yhtenä iltana kävelin myös Finlandiski prospektilla ja sieltä Pietaripaavali-saaren ohi asunnolle. Olen kuullut, että Finlandiski prospektilla olisi jotain Suomeen vahvasti liittyvää muutakin kuin nimi, jotain kahvioita tai kauppoja, mutten ainakaan niitä löytänyt. Pitää varmaan tuplavarmistaa tämä tietoni mahtavan Googlen avulla..






Tiistai-iltana meinasin myös erehtyä Nevan rannalle (taas!) katselemaan laivoja, mutta päätin kerrankin käydä ennen aamuneljää nukkumaan, mutta allaolevat kuvat ovat viime viikolta, kun täällä näkyi Supermoon sunnuntai-maanantai yönä ja olin Vasilin saarella katselemassa ohilipuvia laivoja.

Pietarissa nostetaan joka yö sillat, jotta isotkin laivat voisi jatkaa suunniteltua merireittiä ja netistä löytyy aikataulut tästä öisittäisestä aktiviteetista. Olen tavannut muutamia ulkopaikkakuntalaisia, jotka yrittävät yöllä kahden aikoihin päästä Vasilin saarelle. Yksi silta lasketaan jossain vaiheessa hetkeksi ja sitten taas nostetaan pariksi tunniksi.










One of these days the sky's gonna break 
And everything will escape and I'll know 
One of these days the mountains 
Are gonna fall into the sea..

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

"Define perfect."

Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider. I wouldn't suggest to you to fit in. That's what everybody are doing - just fitting in. What's so extraordinary about that? I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...