Ensimmäinen kouluviikko onnellisesti pulkassa ja ensimmäinen esitelmä pidetty ryhmän kanssa liittyeen aiheeseen "Trade of agricultural products in Russia", aika nopealla aikataululla se piti saada kasaan, mutta kurssit eivät kestä kovin pitkään, joten ei sitä kovin kauan olisi voinut tehdä. Toiselle kurssille pitää myös tehdä case-yrityksen analyysi, joten sen ryhmän kanssa myös tavattiin ja vaihdettiin ajatuksia.
Perjantaina monet tulivat sanomaan minulle, että on vikani (toki vitsillä), että hekin ovat flunssassa, mutta kerroin, että minulla ei ole enää flunssa vaan sitä kesti se parisen viikkoa ja nyt minulla on jo poskiontelotulehdus. Puolet kampuksella varmaan yskii ja pärskii, mutta luuleisin osaksi sen johtuvan säästä, kun se vaikuttaa lämpimältä, mutta puhaltava tuuli on aika navakka.
On ollut todella mukava nähdä muita opiskelijoita ja tavata uusia ihmisiä. Koko elokuun melkein asuin yksin tässä asuntolan kuudennessa kerroksessa, mutta nyt siellä on lähes aina joku, kun menee syömään tai hakemaan teetä. Saa jopa melkein väistellä ja varoa muita ihmisiä!
Nyt myös tuli mieleeni ajatus, että miksi olen lähdössä, miksen voisi vielä jäädä jouluun asti vaihto-oppilaaksi, mutta tiedän, että minun on pakko mennä takaisin Suomeen ja siellä odottaa työpaikka sekä kouluaskareet ja projektit enkä malta odottaa, että näkisin kummilapsia ja haluan mennä Virossa käymään vielä loppuvuodesta ja haluan nähdä muutamaa kaveria, ehkä käyn jopa jossain kauempanakin ja Oulussa on kohta Keskustanuorten liittokokous sekä muita tapahtumia jo löytyy kalenterista loppuvuodelleni, joten Suomen arki kutsuu pikkuhiljaa.
Aika täällä on mennyt todella nopeasti, kun sitä alkaa miettimään, mutta ajatellessani, että olenko ollut täällä jo lähes kolmisen kuukautta, niin tuntuu, ettei se ole totta -- niin paljon on tapahtunut, että reilun parin kuukauden tapahtumista saisi kyllä puolen vuodenkin aikajanan. Iso kaupunki, paljon ihmisiä, paljon tapahtuu. En ole käynyt vieläkään Pietarhovissa, mutta millä ajalla? Vapaapäivät ovat menneet jotenkin ohi; keli on ollut huono tai sitten olen ollut matkustelemassa tai muissa riennoissa. Olen kylläkin kävellyt monia kilometrejä ja nähnyt tätä Pietaria ja jutellut ihmisten kanssa sekä juonut kahvia omituisissakin sivukuppiloissa. Olen nauranut ja vaihtanut puhelinnumeroita sekä nyt sunnuntaina lähden kylään venäläiseen kotiin.
Tämän viikonloppuni vietän tosiaan töissä, olen vastaanotossa ja vähän alkaa olemaan jo omituista, että "kohta lähden, en teitä nääkään"..mutta sunnuntaina sitten töitten jälkeen menen tapamaan Alenan, niin pääsen "making of varniki" -oppitunnille.
Kommentit