Siirry pääsisältöön

Homma etenee.


Julkaisin sivupalkkiin omina sivuina "Venäjä"-otsikon alle erilaisia, omiin havaintoihin ja oppimaani perustuvia näkökulmia. En väitä olevani oikeassa, mutta niitä voi lukea ajankuluksi ja on niissä jokuinen totuudensanakin ripoteltu joukkoon!

Olen reilun viikon ollut Suomessa, näyttäytynyt koulussa, käynyt työpaikalla selvittämässä työkuvioita ja nyt vasta pikkuhiljaa alan pääsemään jyvälle omasta arjesta, se kalenteri saattaisi tosin selkeyttää vielä entisestään asioita.

 

Ihan ensimmäiseksi, kun kotiuduin Pietarista, tein lettuja! ..heti perään samana iltana tein myös juustokakun ja katsoin hömppäleffaa Netflixistä. Tai Pacific Rim oli se elokuva, mutta nukahdin kesken, koska oli vähän reissuväsymystä!

Miltä nyt tuntuu?
Omituista, kun ymmärtää ihmisiä kadulla. Hassua, kun monen monta lausetta pälkähtää mieleeni venäjäksi ja autolla on päässyt ajamaan pitkästä aikaa. Ihmeen hyvin sitä tuleekin autolla ajeltua melkein ovelta ovelle, mutta olen tietoisesti pyrkinyt nyt jättämään autoni vähän kauemmas, koska kykenen kävelemään.

Mitä olen tehnyt?
Opiskelen Skinnarilan kampuksella liiketaloutta, markkinointi pääaineena. Markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdossa opiskelumme tapahtuu käytännössä ja pääsääntöisesti osuuskunnan toiminnan kautta eli perustettiin keväällä markkinointiosuuskunta. Nyt, syksyllä 2014, saatiin kaikki viralliset ja byrokraattiset tahot hyväksymään meidät sellaisina kun ollaan, joten nyt voidaan toimia Y-tunnuksella. 

Viime viikolla kampuksella järjestimme Pop-Up Maatilatoritapahtuman, jossa mm. myytiin ternimaitolettuja! Kävin ensimmäistä kertaa näyttäytymässä esimiestyön valmennusohjelmassa ja tapasin loppuviikosta monia kavereita, kävin Casanovassa syömässä ja matkustin lauantaina Joensuuhun Steli "Business Hustler" Efti -seminaariin, jossa oli myös eräs lukiokaveri yleisön joukossa, jonka kanssa sai vaihdettua kuulumisia. 

Sunnuntaina taas juna vei Helsinkiin, josta palasin jo maanantaiksi taas koulun penkille. Maanantaina pärähtikin käyntiin "Venäjää Venäjällä II" -kurssi, jota oli neljänä iltana peräkkäin eli opiskeltiin venäjän kieltä ja tästä kurssista toinen osio järjestetään marraskuussa, Pietarissa!

Tällä viikolla on ollut asiakastapaamisia, pari seminaaria liittyeen yrittäjyyteen ja myyntiin sekä osuuskuntaamme sparrattiin oikein tehokkaasti erään kokemusta omaavan ihmisen toimesta! Ensi viikolla on intensiiviviikko eli aion heti alkuun kirjoittaa työharjoitteluraporttini ja pari ensimmäistä päivää meinaan pyhittää osuuskunnalle. Pikkuhiljaa arki ja sen palaset alkavat loksahtamaan paikoilleen!

Olin ja Olen #HuppariKansanPuolella 

---
Taas homma etenee. 
Me mennään eteenpäin. 
En oo menos töihin, vaan omii hommii taas tekeen jäin. 
Nyt on hetki huilattu, edelliset kuitattu.

JVG feat Pete Parkkonen - Etenee

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

Menetys.(?)

Päässäni myllertää ja mieleni on sekava. Tuijotan vasenta nimetöntä ja sormusta, joka sieltä ei lähde pois millään ilveellä. Hän kaasuttelee pois elämästäni, muttei lopulliseksi. Hän ei ole vieläkään pystynyt sulkemaan minua pois enkä minä ole sulkenut häntä pois. Tarvitsen häntä yhtälailla kuten aamukahviani. En ole riippuvainen hänestä, koska pärjään vallan mainiosti hänen poissaollessaan, mutta kun hän on läsnä, vieressäni, kuuntelemassa niin minusta tuntuu niin naiiviltä, niin filosofiselta, niin ristiriitaiselta. Valitan ja hymyilen, vitsailen ja irvistelen, tuskailen ja haahuilen. Ihan hassua kun pitää toisen ihmisen läsnäolosta ja pitää hänen seurastaan, hänen puheista, ja kun hän on pois häntä ei kaipaakaan, koska hän unohtuu mielen sykeröihin. Yhtä suurta sokkeloa koko ihmisen aivotukset ja mietteet. Joskus tuumailen, että MIKSI ihmiset uskovat rakastavansa ja vielä jankkaavat niitä kolmea sanaa toiselleen niinkuin se olisi happea, jota ilman ei voi elää? Happikin loppuu jos...

Curiosity in me

Hello, namaste ja tervehdys! Jatkossa edesottamuksiani voi seurata osoitteessa www.curiosityinme.com - opinnot ja satunnaiset matkat sekä työt täyttävät suurimman osan arjestani. Kirjoittaminen on pöytälaatikkotasolla vähintäänkin mukavaa puuhaa, jolla voi purkaa omia ajatuksia sekä kertoa kokemuksista. Päiväkirja jatkuu ja opinnot jatkuu.