Opiskelen päätoimisesti markkinointia ammattikorkeakoulussa ja opiskeluni vuodenvaihteeseen asti oli käytännössä osuuskunnan kautta, mutta siirryin nyt omalle, itsenäiselle opiskelupolulle. Se tarkoittaa sitä, että erosin markkinointiosuuskunnasta ja käyn kursseja sekä luen kirjoja. Jännittää jonkun verran se fakta, että se vaatii itseltäni enemmän kuin mitä osuuskunnassa toimiminen, mutta olen ainakin vastuussa vaan itselleni, mikäli hommat eivät hoidu.
Tällä hetkellä vaan näyttää vahvasti siltä, että valmistumiseni viivästyisi "Affärssvenska"-kurssin takia eli ruotsi olisi murheenani, mutta pitää selvittää, onko näin vaiko ei, koska minähän valmistun tänä vuonna. Minä haluan valmistua tänä vuonna, joten pakko on se ruotsikin saada käytyä tänä vuonna.
Viime vuonna opettelin antamaan itselleni aikaa, otin tilaa ja mietin tulevaisuuttani. Tiedän, että siihen nyt vuonna 2015 kuuluu paljon kirjojen lukemista, koska edelleen 30 opintopistettä pitää saavuttaa kirjaesseiden kautta, joten haastetta tulee riittämään, koska 30 opintopistettä tarkoittaa n. 30-90 kirjaa, riippuen painotuksista. Olen myös menossa maaliskuussa hiihtokisoihin, matkana on n.50 kilometrin osuus, joten siihen mennessä pitäisi saada vähän hiihtokilometrejä kerrytettyä ja se onnistuisi varmaan parhaiten ostamalla sukset ja sauvat sekä monot tarpeisiin.
Yleisesti tällä viikolla minun on tarkoitus lukea pari kirjaa, kirjoittaa ja palauttaa muutama essee sekä käyn töissä parina päivänä. Yritän myös jäsennellä itselleni toimivaa kalenteria ja saada selkoa ajankäytöstäni hallinnoimalla mahdollisimman hyvin. Omaksi ilokseni huomasin, että kiireellisyys on vähentymässä ja saan keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin enemmän kuin mitä kuvittelin.
Yleisesti tällä viikolla minun on tarkoitus lukea pari kirjaa, kirjoittaa ja palauttaa muutama essee sekä käyn töissä parina päivänä. Yritän myös jäsennellä itselleni toimivaa kalenteria ja saada selkoa ajankäytöstäni hallinnoimalla mahdollisimman hyvin. Omaksi ilokseni huomasin, että kiireellisyys on vähentymässä ja saan keskittyä itselleni tärkeisiin asioihin enemmän kuin mitä kuvittelin.
Olen melko innoissani jo toisesta työharjoittelusta/ammattiharjoittelustani, jonka suoritan tänä kesänä erään yhtiön markkinointiosastolla. Ensi kuussa aloitan myös opparini suunnittelun, koska tiedän melko hyvin, mistä sen tulen tekemään ja työharjoittelunikin liittyy siihen. Pitää vaan karsia ylimääräistä pitsinnypläystä, koska pitää selkeyttää itselleni, mitä teen ja milloin teen ja miksi teen..kun arjessa on monta palaa, niin niiden pitää aika hyvin loksahtaa kohdalleen, oman ja muiden mielenterveydenkin takia. Senkin takia, että haluan olla läheisteni kanssa ja heillekin aion suoda aikaani, koska aina en ole sitä tarpeeksi hyvin muistanut enkä halua jälkeenpäin harmitella sitä, ettenkö ole ollut läsnä ja tukena muidenkin elämässä, kun he ovat sitä tarvinneet.
Uudenvuodenlupaukseni olikin se, että tulisin suomaan enemmän aikaa niille ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä. Ilahduttavinta on ollut huomata, että ystäväni ovat jaksanneet soitella minulle jopa keskiyöllä tai keskiyön jälkeen jutellakseen tai kyselläkseen kuulumisia.
Olen reissussa kaverini kanssa tosiaan nukahtanut kerran aamuyöstä kesken juttelutuokion, koska en osannut enkä halunnut lopettaa puhumista, mutta oltiin siinä vaiheessa ystäväni kanssa jutelleet kasvotusten jo useamman tunnin ajan.
Vaalin ja haluan pitää lähelläni niitä ihmisiä, joihin voin luottaa. Halu luottaa olisi joskus isompi kuin kyky luottaa, vaikkakin joskus otan riskejä, niin liian sinisilmäinen ei saisi koskaan olla.
Olen reissussa kaverini kanssa tosiaan nukahtanut kerran aamuyöstä kesken juttelutuokion, koska en osannut enkä halunnut lopettaa puhumista, mutta oltiin siinä vaiheessa ystäväni kanssa jutelleet kasvotusten jo useamman tunnin ajan.
Vaalin ja haluan pitää lähelläni niitä ihmisiä, joihin voin luottaa. Halu luottaa olisi joskus isompi kuin kyky luottaa, vaikkakin joskus otan riskejä, niin liian sinisilmäinen ei saisi koskaan olla.