Alkuvuosi on vaan valunut ohitse. Vaihtokesästä Pietarissa on mennyt ikuisuus. Minusta tuntuu, että puolet sydämestäni sinne jäi. Kerron, mitä tunnen ja teen, mitä haluan. Selkäni oireilee pahasti, liikunta helpottaa. Ikävöin Pietariin aivan mielettömästi, niitä ihmisiä, niitä katuja ja sitä hukuttautumista massaan. Minusta tuntui, että olin enemmän kotona ku kotonaan. Onneksi nään pian muutamia ihmisiä, joihin tutustuin Pietarissa.
Minun oli tarkoitus mennä tulevana kesänä myös Pietariin työharjoitteluun, mutta vahvasti näyttäisi siltä, etten olisi sinne menossa. Olen menossa pian työharjoitteluhaastatteluun, paikkana Suomi. Harjoittelu, josta ei maksettaisi palkkaa, en saisi siitä mitään ylimääräistä, mutta saisin suoritettua harjoitteluni. Olen semi-innoisaan. Kesä saisi jo tulla. Haluan vaan käydä töissä, olla, lukea kirjoja, ruskettua, syödä jäätelöä ja viettää aikaa kavereiden kanssa rannalla. En malta odottaa kesää. Sydämeni hakkaa ja tykyttää. Se syvältä sisimmästäni kumpuava nauru, se on siellä, ihan nurkan takana. Aistin sen ja koen sen. On asioita, joita pystyn hallitsemaan ja asioita, joille en mahda mitään, mutta yksi on varma. Tästä loppuvuodestani voi tulla unohtamaton monella tapaa. Odotan, että suunnitelmat kouluni kanssa selkeytyvät, mutta valmistun tänä vuonna, maksoi mitä maksoi.
Paras kommentoi, jonka olen tänä vuonna kuullut oli: "..sinunlaistasi toista en ole vielä koskaan tavannut!" Pienilläkin sanoilla on merkitystä. Joidenkin ihmisten sanat satuttavat niin peruttomattomasti, ettei asioita voi koskaan unohtaa, mutta niiden kanssa pystyisi elämään. Onneksi löytyy aivan mielettömän mahtavia ihmisiä elämässäni, jotka osaavat piristää kellonajasta riippumatta. Tällä hetkellä odotan toukokuuta, kavereiden tapaamista, kavereiden kohtaamista, näkisin yhden parhaista kavereistani -- sen henkilön, jonka kanssa olen puolen vuorokauden istunut keittiössä ja puhunut lähes taukoamatta. Näkisin pian myös sen henkilön, jonka kanssa jutustellessa nukahdimme kesken lauseen.
Tavallaan odotan myös tulevaa syksyä, koska en ole kotiseutullani. Näiltä näkymin vietän syksyni ulkomailla ja lähtöni olisi elokuun lopussa. Vaihtoehtoja on kaksi, toinen todennäköisempi kuin toinen, mutta yhtä mahdollinen vielä. Toukokuun alussa selviää kaikki vähän paremmin.
Monta asiaa on avoinna. Onneksi, tiedän, että sydämeni on vielä vasemmalla puolella ja se tykyttää. Muistan vielä sen tunteen, kun pelotti tai kun oli perhosia vatsanpohjassa.
Uskalla olla utelias -- se kannattaa!
Uskalla olla rohkea -- se palkitaan!
Kommentit