”Täydellisissä hetkissä aika pysähtyi lähes paikoilleen”
Katoava Päivä on ollut yksi koskettavimmista kirjoista, joita olen lukenut. Siinä KPMG:n toimitusjohtaja saa kuulla kuolevansa pian, jolloin hän alkaa valmistautumaan kuolemaansa. Eugene O-Kelly oli henkilö, jolla oli kunnianhimoa, tahtoa ja hänen kalenterinsa oli n.18 kuukautta eteenpäin täytetty erilaisilla tapahtumilla sekä reissuilla. Hänelle kerrotaan 53-vuotiaana, että hänellä olisi n.3-6 kuukautta elinaikaa jäljellä. Tällä miehellä oli enemmän aamiaistapaamisia ja kahvitteluja melkein työkavereidensa kanssa kuin vaimonsa kanssa.
Eugene vaikuttaa vahvalta ja hän teki sinnikkäästi töitä uransa aikana saadakseen asiakkaita yritykselleen. Hän kehottaa kirjassaan varmaan aikaa läheisilleen sekä tekemään asioita aikaisemmin kun ”sitten joskus”, ”eläkkeellä”, ”viiden vuoden kuluttua”. Hän tuo esiin sen, ettei välttämättä enää sitten eläkkeellä ole mahdollisuutta, jos ei elä niin pitkään.
Tämä kirja pisti miettimään omaa elämää melko tehokkaasti ja jäi pohtimaan, mikä oikeasti on elämässään tärkeintä. Vaikka työ, ura ja menestys saattavat olla tähtäimessä, niin siinä ohella pitäisi myös varata aikaa läheisille.
Kirja sai ajoittain itkemään ja hymyilemään, sekä pidin ajatustaukoja ja pohdiskelin. Tämä kirja kehottaa olemaan läsnä hetkessä, nauttimaan hetkistä, koska siten voi kokea täydellisiä hetkiä. Niitä hetkiä, jolloin ollaan tässä ja nyt eikä mietitä, mitä kahden minuutin kuluttua voisi tapahtua.
Pysähtyminen hetkeksi ja läsnäolo hetkessä ei tarkoita heikkoutta tai periksiantamista vaan se on sitä elämistä: elämässä mukana olemista, välittämistä. Jokainen voi sairastua, mutta tästä kirjasta voi löytää sen lohdun ja uskon elämän hyvyyteen ja riippumatta elämän pituudesta on tärkeintä nauttia sen suomista hetkistä -- niistä hetkistä, joissa on läsnä.
Itse ainakin opin kirjan kautta rauhoittumaan, koska vapaapäivänä minun ei tarvitse miettiä eilistä tai huomista tai tulevaa vaan opin olemaan läsnä siinä hetkessä kaverini kanssa. En miettinyt, että milloin kaverini lähtee, jolloinka voisin tehdä oppariani enkä miettinyt lukiessani Sisäistä Sankaria, että milloin tää loppuu, jotta voin perehtyä Parantaisen Sissimarkkinointiin.
Nautin täydellisistä hetkistä pitkin kesää ja koin muutamia parhaita päiviä rannalla, kun en edes suunnitellut vapaapäivää, joka on minulle yleensä ollut aika mahdotonta. Pakkasin vaan aamulla tavarani, hyppäsin autoon, ajoin rannalle ja oltiin siinä kaverin kanssa ihailleen maisemia, uitiin ja syötiin. Elämä on tässä ja nyt!
Uralla ja työllä on merkitys, mutta pitää varata aikaa läheisille ja perheelle sekä pitää olla kosketuksissa ihmisten kanssa myös työajan ulkopuolella, varsinkin niiden tärkeiden henkilöiden kanssa! Mielenkiintoista oli myös se, että Eugene halusi yrityksessään henkilöstöä pitämään vapaapäiviä ja nauttimaan ajastaan perheensä kanssa, mutta ymmärsi, ettei itse tehnyt niin.
Korostan esimerkillä johtamista ja mielestäni se on yksi parhaimmista johtamistyyleistä, koska tuhat kaunista ei merkitse mitään, jos itse toimit päinvastoin kuten sanot!
Kalenteri on hyvä kaveri, muttei sen tarvitse muistuttaa jatkuvasti minuuttiaikataulua seuraavaksi kahdeksi vuodeksi eteenpäin.
”Pidä päivittäin tunnin ajan puhelimesi pois päältä.” – tunti omaa aikaa, ei puhelinta, ei sosiaalista mediaa, ei viestittelyä, ei internettiä, ei WhatsAppia! Se toimii. Päivittäin tunti tai kaksi omaa aikaa. Se maailma kyllä jatkaa pyörimistään vaikket jatkuvasti tarkkailisi, mitä uutisvirrassa tapahtuu.
”Paras tapa mitata sitoutumista ei kuitenkaan ole tarkkailla aikaa,
jonka ihminen on valmis uhraamaan vaan pikemminkin energiaa,
jonka haluaa käyttää.”
Kommentit