Siirry pääsisältöön

"Define perfect."


Praise women and don't judge them because of their looks only. They might look like nothing, but they might have the kindest heart and biggest compassion. Sometimes mass-production barbies can't understand it, and Christina Milian has a song called "Tell me what you see" and it talks about what you see and think of "a book by its cover". It applys in every prospect of your life. It really might be devastating when you don't get a promotion because you don't look like a plastic Barbara. If you don't have the "bawawaboom" sex appeal to men in a corporation where men have the power to choose then you (are screwed) will be left out. You will be an outsider.


I wouldn't suggest to you to fit in.
That's what everybody are doing - just fitting in.
What's so extraordinary about that?
I am also quite frustarated about everything "glamorous" in life. Maybe the stupidest thing was when Henna K. (from Big Brother) got some glamour-model prize and she was all like " oohh aahh, i am sooo thankful. I bet every little girl wants to have a prize in some point of their life." Bzzz. Yes, i would love to have a prize and i would love to be known, but hey. Being a brainless bimbo, who admires anorextics and wants to be as skinny as them and goes out eating burgers at McDonalds?

And then what is the life of young celebrities? They drink, party and do drugs. (at least most of them who we know over here next to the "Polar Zone"). Because they have already achived something. It is bit sad to look these youngsters to be throwing away their lives. Really. I admire young stars, for example: Emma Watson, Hayden Panttiere, who can be smart, who act and who are representitive on the Red Carpet. No, i'm not saying: Don't drink, don't party. There are limits to everything. If you do drink and do party, you don't have to drink to the point where you are all buzzed-up and you end up passing out on a bench in The Central Park.

Besides having fun = drinking alcohol. No, no. You can have fun without drinking alcohol. Having a trip to a countryside with a friend or two might be even funnier and you can test your ability to survive in "the wild". Out of all my life experience, the moments i treasure the most are the ones spent with my friends or family out camping or just even the car-rides. You can laugh, gossip and sing all you want. You can eat what you want and you can "goof-around" all you want, because acting silly sometimes doesn't hurt. It's nice sometimes to take things as they are and being a kid.

Being an adult isn't all that great. I remember i had the urge " to grow up ", " to be an adult ". Now when i have achived this so-called adulthood, and grown out of my childhood i really miss it. All the best years, all the times i could go and just crawl in a laundry-basket. All the times i asked my parents to scare off "the monsters under my bed". You could always turn to your parents when you had problems, but nowadays it just feels that "i'm an adult - have to survive on my own". I could go to my parents to seek for advice or help, but it is really THE LAST RESORT for me because i want to prove to them that i can survive on my own and i can master the art of living.

Kommentit

NANA sanoi…
Voi, ei tarvitse pahoitella! Kilometripostaukset on ihania<3

Yritin myös muistella, että koskakohan tämä ruokien oksentelu on oikein alkanut, mutta en muista enää tarkalleen..
Ja kuulosti tutulta nuo oksennuskehotukset. Muistan aina, kun isän äiti saattoi rynnätä vessaan ja sormet kurkkuun kun oli huono olo. Ja aina puhui siitä kuinka se helpottaa. Että sormet kurkkuun vaan.
No nyt olen noudattanut tuota kehotusta ehkä vähän väärin perustein.

Ihanaa huomata, että on muitakin joiden mielestä juominen ei tarkoita hauskanpitoa. Harmittaa joskus kuunnella, kun suunnitellaan kavereiden kanssa illanviettoa niin joku puheet menee aina siihen että sitten -vedetään perseet-.

Nyt tässä odotellen jotain rohkeuspistosta, jottei tarvitsisi jäädä vain haaveilemaan (:
nccy sanoi…
Kuulostaa ihan sika hyvältä! Mä en oo itte oikein tykännyt syödä noit riisei, pastoi, perunoit ja leipiä. Mennyt alas vaan sen takia kun tiedän niiden kuuluvan ruokaympyrään. Koitan aina syödä sen mukaan. Mut mielummin jättäisin kokonaan pois. Turhia hiilihydraatteja :D
Anonyymi sanoi…
Minäkin häpeän usein ruokaostoksiani, varsinkin silloin, kun ostan jotakin hyvää. Olen niin monet kerrat miettinyt, että mitäköhän lähikaupan myyjät musta ajattelee. Viimeaikoina olen tosin syönyt suhteellisen normaalisti, mutta ennen tuli ostettua pakettikaupalla jäätelöä, ja kun sama myyjä osui kohdalle, se tuntui todella nololta. Tuskin he edes muistavat asiakkaitaan, mutta kun itse katsoo, mitä muut ostavat, niin sitä ajattelee muidenkin toimivan samalla tavalla.
Kf sanoi…
Noniin :) Olen myös itsekin iloinen että löysin tuon ihanuuden.. Nyt saan päiviini lisää tunteja ja energiaa. Tosin päikkäreitä otan entistä enemmän :D Herään ehkä puol 7 automaattisesti, kymmeneltä ekat 1,5h päikkärit ja joskus 2 aikaa päivällä nukahdan uudelleen. Hassua. ja silti 10 illalla nukkumaan :) Mutta tosiaan, vielä on mullakin tossa rasvan käytössä parantamisen varaa.
Caffiene sanoi…
Niin, se on vaikea viha-rakkaus suhde, ( : kuten ruuanki kanssa :/
NANA sanoi…
Alkoi mietityttämään heti kun mainitsit niin nuo verenpurkaumat-> peilin eteen :D
Noh, löytyihän niitä minultakin. Poskessa on pieni rykelmä, mutta sitä ei huomaa ellei oikein läheltä katsele.
Ja se kyllä pelottaa, kun sydän lyö niin hirveän tiheään. Joskus pelottaa, että silmät tippuu päästä -en tiedä miksi ((:

Olisi niin ihana, jos asuisi omassa asunnossa ja itse saisi/pitäisi ostaa ruoat -ostaisi ainakin vain niitä mitä tarvitsee eikä kaapeista löytyisi niin paljon kaikkea 'vaarallista'.
Onneksi äiti luottaa että osaan tehdä itse ruokaa niin ei tule tuputtamaan (: varsinkin kun en syö samoja ruokia kuin muut niin saan hoitaa ruokailut suurimmaksi osaksi itse.
pullero sanoi…
joo niihä se riippuu ihmisestä. huomen nään pitkäst aikaa kaikki kaverit ni saan viimestää tietää näytänks laihtuneelta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It will be alright.

Pelasin kerran jalkapalloa. Minulla oli vielä sinä aamuna kaikki hyvin. Lämmittelin lihakseni, kävin aamulenkillä.. Oli kesä.. Aurinko paistoi.  Oli yhdeksäs kesäkuuta ja vuosi oli 2012. Viikkoni kohokohta. Jalkapalloturnaus. Viisi peliä. Ensimmäinen peli alkoi, pari kosketusta , sain pallon ja olin juurikin syöttämässä sitä, polveni oli hieman koukussa, koholla, irti nurmesta. Vastustaja juoksi päin ja ihanku yli polven. Polveni vääntyi ulospäin, napsahti ja minä makasin nurmen pinnalla ja huusin kivusta. Huusin ja itkin, niinku en olisi ennen ikinä kipua kohdannutkaan. Kipu oli todella kova, ettei sitä olisi pystynyt edes millään kuvittelemaankaan.  Epäilin , että lumpio on mennyt pois paikoiltaan tai jotain muuta kamalaa. Nopeasti joukkueen valmentajat pelaajineen siirsivät minut kentän laidalle, rauhoittelivat, nostivat jalat koholle, laittoivat kaksi kylmäpussia molemmille puolille polvea ja siteen päälle, mikä pitelisi kylmäpussit paikoillaan. Si...

kuvun alla

Nyt on tasan kaksi viikkoa leikkauksesta (:tähystyksestä) . Kävelysauvat jätetty kotona kokonaan pois; iltaisin vaan käytän toista apuna ja ihan aikaisin aamusta, kun on vähän kankea vielä tuo sarananivel heräämisen jälkeen. Viikko #1 oli pahin. Viikolla #2 helpotti. Viikko #3 lisätään tehoja.  Sarjoja ~4/pv Koukistukset, 20 toistoa  Varpaat poispäin, 20 toistoa  Kantapään nostot, 20 toistoa Vatsat, 20+20 toistoa  Venyttely, 5-10 min Ihana, että pystyy tekemään vatsalihasliikkeitä, aluksi nekään eivät sujuneet. --- Eilen oli ristiäiset ja vaikka se itse katsetilaisuus kesti ~20 minuuttia , niin vasen puoleni kehosta oli ihan tulessa, kun paino ei vieläkään jakaannu molemmille puolille tasaisesti. Ruoka oli erinomaista, vauvat ihania ja saivat nimet. Ei tarvitse enää sanoa "Vauva A ja Vauva B". --- Tänään  alkoi projekti "Kuvun alla" .. Stephen Kingin kirjoittama kirja päätyi lukulistalleni jo tovi sitten, aloitinkin sen luk...

I've had a --- day.

Juna meni aamulla aikaisin, koska halusin olla ajoissa perillä, olin laittanut päälleni nahkatakin ja tuulihousu caprit, koska Foreca lupaili sateista säätä. Se, mitä Helsingissä odotti -- oli kaikkea muuta kuin sadetta. Siellä vaan aurinko porotti kirkkaalta taivaalta.  Maanantaina pääsin yheltätoista perille, sain vuodepaikan, vaihdoin päälle sairaalan söötit pinkit kuteet ja odottelin. Näin siinä hoitajan, nukutuslääkärin ja fysioterapeutin, jonka kanssa käytiin läpi fyssariohjeita.  Kahdelta pääsin leikkaussaliin, sain liimattavia lätkiä peräti kolme kappaletta, aloin itkemään suoraan leikkauspöydällä, hoitajat olivat tosi kivoja, esittelivät itsensä ja pitelivät kättäni ja pyyhkivät kyyneliäni. Nukutuslääkäri laittoi vähän lääkettä käteen ja lääkäri sanoi, että kohta päässäni tuntuu hassulta. Nukutuslääkäri toivotti hyviä päiväunia, puristelin kättä, pyyhin kyyneliäni. Vintti pimeni eli taisin nukahtaa kesken itkun. Heräsin, happinaamio päässä...